Kaunis tila hoitaa
Paimion parantola valmistui 1930-luvulla, ja edelleen sitä pidetään arkkitehtonisena helmenä. Voitaisiinko sellainen sairaala vielä rakentaa? Kyllä ja ei, sanoo professori Laura Arpiainen.
9
MIN
’Kaunis, ajanmukainen sairaala.” Arkkitehtuurikilpailun voittajatyö oli valmis, kun Paimion parantolan avajaistilaisuudesta kirjoitettiin Helsingin Sanomissa kesäkuussa 1933.
Kerrottiin, että sairaalan rakentamiseen oli käytetty sementtiä 1 900 tonnia, rautaa 900 tonnia, 6 000 kappaletta tiiliä. Ne olivat esimerkkejä ”kauniin saavutuksen rakennustöiden laajuudesta”.
Tiloja ei juuri kuvailtu. Ei kerrottu Alvar Aallon piirtämistä kaarevista muodoista, markiisien rytmittämästä julkisivusta. Aino Aaltoa ei mainittu.
Kahdesta mustavalkoisesta kuvasta ei käynyt ilmi taiteilija Eino Kaurian laatima värisuunnitelma: kanarianlinnun keltainen portaikko, potilashuoneiden sinivihreät katot, parvekkeiden oranssit kaiteet – kaikki omia maalisekoituksia.
Mainitsematta jäivät parantolaan suunnitellut valaisimet ja huonekalut. Tuoli, jonka pyöristettyyn selkänojaan pystyi pujottamaan kädet niin, että rintakehä avautui. Pesualtaat, joissa vesi valui mahdollisimman hiljaa. Luonnonvalon valaisemat käytävät. Ikkunoista ja kattoterassilta avautuva mäntymetsä. Maisema, joka ulottui silmiin myös makuulla.
Aallon arkkitehtitoimistolle parantola oli kansainvälinen läpimurtoteos.
Enää sellaisia sairaaloita ei rakenneta.
Tietenkin kansainväliset vieraat ihastuivat parantolaan.
Aalto-yliopistossa järjestettiin kesäkuussa 2024 konferenssi Effects of Design on Health and Wellbeing, suunnittelun vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin. Vierailu Paimioon oli valinnainen osa ohjelmaa, lähes puolet lähti. Mukana oli myös Laura Arpiainen, toinen konferenssin puheenjohtajista ja Aalto-yliopiston terveyden ja hyvinvoinnin arkkitehtuurin professori.
Enää sairaalaa ei voisi rakentaa niin kauas keskustasta, Arpiainen sanoo, sairaalan pitää olla siellä missä ihmiset ovat. Puikkomainen muoto, jossa huoneita on vain yhdellä puolella käytävää, ei sovi nykyiseen tehokkuusajatteluun. Hoitajien työolot ja potilaiden lähes militaristinen päivärytmi eivät nekään kestä tarkastelua.
”Mutta arkkitehtonisesti Paimio on mestariteos. Sen esteettisiä arvoja ei kiistä kukaan.”
