Pääministerillä on sinulle hyviä uutisia
Petteri Orpo näkee taloudessa hengästyttävän määrän hyviä merkkejä. Nyt vain muidenkin pitäisi nähdä ne.
12
MIN
Vastaus tulee pääministerin suusta ennen kuin kysymystä on sanottu loppuun.
Petteri Orpo on johtanut kokoomusta pian kymmenen vuotta. Se on pitkä aika paitsi politiikan kiivastempoisessa nykyjulkisuudessa myös puolueen historiassa. Sotien jälkeen vain muutama puheenjohtaja on luotsannut kokoomusta vuosikymmenen tai pidempään.
Ensi kesänä on puoluekokous, tilaisuus äänestää puheenjohtajasta. Vieläkö Orpolla on intoa…
”On.”
…jatkaa?
”On. Olen sanonut viime vaalikaudesta alkaen, että Suomen kuntoon laittaminen on kahden vaalikauden mittainen projekti. Olen siihen täysin sitoutunut”, Orpo sanoo Suomen Kuvalehden haastattelussa.
Syy on selvä: tehtävä on kesken. Hallituskausi ei ole sujunut, kuten Orpo keväällä 2023 hahmotteli.
Neljän vuoden kaudella piti olla kaksi jaksoa. ”Puoliaikaa”, kuten Orpo itse sanoo.
Ensin tulisi ”kuntoon laittaminen”. Uudistukset työmarkkinoille, talouden rakenteisiin, sosiaaliturvaan, verotukseen, luvitukseen ja byrokratiaan. Sitten ”tulevaisuuden rakentaminen”. Positiivisempia asioita, kasvua.
”Valitettavasti maailma ympärillämme ei ole auttanut meitä tässä. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja sen syvenevät vaikutukset talouteemme sekä suomalaisten turvallisuudentunteeseen rokottavat kasvuedellytyksiä lujasti”, Orpo sanoo.
”Donald Trumpin poukkoileva kauppapolitiikka taas vei alkuvuoden kasvun meiltä.”
Ei olla siinä, missä toivottiin. Sen pääministeri myöntää. Silti hän uskoo, että käänne on luvassa. Merkkejä näkyy jo.
Luettelosta ei ole tulla loppua, kun Orpo pääsee vauhtiin. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen panostetaan, Teollisuussijoitusta (Tesi) pääomitetaan, syntyy uusia teknologioita ja innovaatioita.
”Meillä on luonnonvaroja, osaamista ja yrityksiä. Startupeja ja suuryrityksiä. Olemme kärkeä juuri siinä, mitä maailmalla halutaan eli puhtaan ja vihreän siirtymän teknologioissa ja yrityksissä. Olemme kvanttiteknologiassa maailman huippuja, Nokialla on 5g- ja 6g-teknologioita, meillä on edellytykset isoille datatalouden investoinneille”, pääministeri luettelee.
”Meillä on mahdollisuus rakentaa puhtaan energian tuotantoa, kuten tuulivoimaa ja ydinvoimaa. Puolustusteollisuus nousee, telakkateollisuuskaan ei osoittautunut auringonlaskun alaksi.”
Tällaisena Orpo on viime aikoina julkisuudessa esiintynyt: myönteisyyden lähettiläänä. Kertomassa, että toivoa on.
Uutiset kertovat toisenlaista tarinaa. Työttömyyden trendiluku nousi elokuussa kymmeneen prosenttiin, ennätystasolle. Pitkäaikaistyöttömien määrä jatkoi kasvuaan.
Talouskasvuennusteita on jatkuvasti reivattu alaspäin. Jyväskylän yliopiston talousennustajakilpailussa ovat parhaiten pärjänneet Suomen Pankki ja Pellervon taloustutkimus (PTT). Niistä Suomen Pankki ennustaa tälle vuodelle kituliasta 0,3 prosentin ja ensi vuodelle 1,3 prosentin kasvua. PTT on lähes samoilla linjoilla. Heidän ennusteessaan talous kasvaisi tänä vuonna 0,3 prosenttia ja vielä ensi vuonnakin alle yhden eli 0,9 prosentin vauhtia.
Taloutta vaivaa epävarmuus. Kuluttajat pitävät kukkaronsa kiinni, arvioi PTT.
Ei siis ihme, että Orpo yrittää hälventää tuota epävarmuutta kaikin keinoin. Saada kukkarot aukeamaan.
”Olen saanut siitä jossain määrin kritiikkiäkin osakseni, minkä kestän”, hän sanoo. ”Mutta mikä se toinen vaihtoehto olisi? Että luovuttaisimme? Että ’mikään ei ole mitään’? En suostu heittäytymään pessimismin virtaan.”
Pääministerin mielestä positiiviset uutiset eivät saa tarpeeksi huomiota.
Hän korostaa useaan otteeseen, ettei kyse ole vain siitä, miltä hänestä henkilökohtaisesti tuntuu tai mitä hän sattuisi toivomaan.
”Tilauskirjat täyttyvät. Pk-yritykset sanoivat syyskuun barometrissa, että näkymät ovat paremmat kuin kertaakaan sodan alkamisen jälkeen. Eivät ne ole minun keksintöjäni.”
On totta, että pk-yritykset arvioivat näkymänsä paremmiksi Suomen Yrittäjien tuoreessa barometrissa. Toisaalta samassa barometrissa arvioidaan, että ”sekä talouden tilaan että pk-yritysten odotuksiin liittyy joka tapauksessa edelleen poikkeuksellisen merkittävää epävarmuutta”.
Teknologiateollisuuden barometrissa uudet tilaukset, tilauskannat, tuotanto ja työllisyys ”ovat kaikki parantuneet saldoluvulla mitattuna”. Toisaalta suurten yritysten näkemys suhdannetilanteesta on heikompi kuin pienemmillä yrityksillä.
”Tämä voi kertoa siitä, että epävarma maailmantilanne kalvaa erityisesti isojen vientiyritysten kysyntää eivätkä investointipäätökset lähde vieläkään kunnolla liikkeelle”, julkaisussa summataan.
Orpo vakuuttaa näkevänsä ongelmat: työttömyyden, rakennemuutoksen, epävarmuuden.
”En ole naiivi”, hän sanoo.
”En väheksy sitä kotien tasolla olevaa huolta omasta työstä ja toimeentulosta. Mutta jonkun pitää kertoa myös se, ettei peli ole todellakaan menetetty. Suomi on turvassa, olemme Natossa, olemme valmistautuneet. Meillä on edellytykset talouden kasvulle ja pärjäämiselle.”
Ei hallituskaan ole huoliin täysin syytön.
Riippumaton Talouspolitiikan arviointineuvosto katsoi alkuvuoden raportissaan, että useat leikkaukset saattoivat osua väärään ajankohtaan.
”Työttömyyden viimeaikainen nousu ja Suomen muuta euroaluetta hitaampi inflaatio viittaavat siihen, että näiden toimien ajoitus ei ole suhdannepolitiikan kannalta ihanteellinen”, raportissa arvioidaan.
Toisaalta neuvosto huomauttaa julkisten menojen kasvavan joka tapauksessa ikääntymisen vuoksi. Velkasuhteen nopeaan kasvuunkin liittyy riskejä. Siihen nähden finanssipolitiikan viritys ei näytä liian kireältä, neuvosto päätteli.
Monissa kyselyissä näkyvää huolta toimeentulosta saattaa selittää se, että leikkauksia on kohdistettu merkittävästi sosiaaliturvaan. Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreiden arvioiden mukaan hallituksen päätökset lisäävät pienituloisten määrää ja lapsiperheköyhyyttä.
Orpo tekee monta kertaa haastattelun aikana saman eleen: hän nostaa kätensä pöydästä ja piirtää sillä ylöspäin nousevan käyrän. Julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen. Velkasuhteen nopea kasvu.
”Tosiasia on se, että jos julkisen sektorin alijäämään ei olisi puututtu, tilanne ei olisi meidän hallinnassamme. Voidaan ilkkua, että edelleen velkaa otetaan toistakymmentä miljardia euroa. Nyt käyrää on painettu kuitenkin alaspäin”, hän sanoo.
”Velkamme olisi jo hallitsemattomalla tasolla, jos näin ei olisi tehty. Luottoluokitus olisi laskenut enemmän.”
Pääministeri palaa ajatukseensa puoliajoista: kaksi vuotta kuntoon laittamista, sitten kasvua.
”On harmi, että maali on karannut ja olemme joutuneet tekemään kahteen kertaan säästöjä alkuperäisen suunnitelman päälle. Ensin kolme miljardia euroa viime keväänä ja miljardi vielä tänä syksynä”, hän sanoo.
Orpon mielestä on silti tehty oikein. Leikkaukset ovat olleet välttämättömiä julkisen talouden kannalta. Työntekijäpuolen vastustamat työmarkkinauudistukset mahdollistavat menestyvämmät yritykset, hän sanoo.
Olisiko seuraavaksi yritysten vuoro osallistua talkoisiin? Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) hallituksen puheenjohtaja Aaro Cantell arvioi kesäkuussa Suomen Kuvalehdessä, ettei suomalaisilla yrityksillä ole riittävästi halua riskinottoon ja kasvuun.
”Olen käynyt suoraan suomalaisen elinkeinoelämän johdon kanssa keskusteluja tästä kysymyksestä. Että kun olemme laittaneet asioita kuntoon ja luoneet edellytyksiä, olisi aika panna Suomi-paita päälle ja tehdä investointeja Suomeen”, Orpo sanoo.
On yrityksiä, joilla on vaikeuksia. Mutta ei kaikilla ole.
”Monilla on taseet aika hyvässä kunnossa, velkoja on maksettu pois. Nyt olisi varaa investoida. Ja olisi hyvä aika investoida.”
Hallituskautta on takana runsaat kaksi vuotta. Edessä on toinen puolikas. Politiikassa tavataan sanoa, että se on usein vaikeampi. Vaalit lähestyvät, poliitikot hermostuvat. Gallupien heittelyt alkavat tuntua hallituksen työskentelyssä.
Tämän Orpokin tietää. Juha Sipilän (kesk) hallituksessa hän oli ensin sisäministeri, sitten valtiovarainministeri. Tuolloin hän näki, kuinka soteuudistus kaatui. Alexander Stubbin hallituksen maa- ja metsätalousministerinä hän sai nähdä, kuinka hallitus alkoi loppukaudesta kaataa omia hankkeitaan.
”Kun suunnittelin näitä neljää vuotta, ammensin omista kokemuksistani hyvin paljon. Mietin, missä on aiemmin onnistuttu ja epäonnistuttu. Pyrin rakentamaan tätä työtä siltä pohjalta.”
Tärkein oppi oli, että suurimmat uudistukset voi saada aikaan vain heti. Siksi niin tehtiin. Ei työ silti ole ohi, Orpo sanoo.
”Pienemmästäkin voi saada riidan aikaan. Käytän todella paljon aikaa hallituksen toimintakyvyn ja yhtenäisyyden vaalimiseen.”
Mitä se konkreettisesti tarkoittaa?
”Minulla on kaikenlaiset viestintävälineet käytössä, on avustajia ja kansanedustajia. Tämä on ihmisten välistä tekemistä.”
Tärkeintä on Orpon mukaan keskustelu. Vaikeassa tilanteessa saattaa käydä niin, että hallituspuolueet eristäytyvät ”omiin huoneisiinsa” ja keskustelu loppuu.
”Sen jälkeen asiat menevät vaikeammaksi.”
Toinen Orpon johtajuusoppi liittyy ”prosessin hallintaan”. Esimerkkinä hän käyttää miljardin lisäsäästöjen etsimistä tänä syksynä. Nimitettiin kansanedustajien työryhmä, joka toteutti tehtävän.
”Se vietiin läpi yllättävän sujuvasti, vaikka päätökset olivat vaikeita.”
Puhumiselle voi olla tarvetta jatkossakin.
Hallitus nojaa ensi vuoden talousarvionsa valtiovarainministeriön ennusteen varaan. Ministeriö on optimistinen: se ennustaa kuluvalle vuodelle prosentin ja ensi vuodelle 1,4 prosentin talouskasvua.
Orpo sanoo ”todellakin” luottavansa valtiovarainministeriön itsenäisiin ennustajiin. Mutta jos ministeriö jälleen kerran osoittautuisi muita optimistisemmaksi, pitäisikö hallituksen silloin – jälleen kerran – kyetä päättämään lisäsäästöistä?
”En haluaisi mennä siihen. Olemme tietysti sitoutuneet tavoitteeseemme hillitä velkasuhdetta”, hän sanoo.
Toisin sanoen jos tavoitteesta haluttaisiin pitää kiinni, uusia päätöksiäkin jouduttaisiin ehkä tekemään. Säästöjä ratkovassa pöydässä pohdittiin syyskuun alussa esimerkiksi lentolippuveroa, arkipyhiä ja sunnuntailisiä. Mutta Orpo ei halua puhua siitä, mitä hallitus tekisi, jos säästöistä jouduttaisiin päättämään.
”Jos kasvu ei vielä ensi vuonna eikä sitä seuraavana vuonna käynnisty, se on paljon suurempi murhe kuin mitä tämä hallitus tekee. Silloin koko Suomi on perimmäisten kysymysten äärellä. Siksi teen kaikkeni tämän eteen. En vain odottele, vaan olen hands on investointihankkeiden äärellä yhdessä yritysten ja ministeriöiden kanssa katsomassa osaltani, että asioita saadaan eteenpäin.”
On toinenkin asia, jonka hallitus saattaa vielä löytää edestään.
Perussuomalaisten varapuheenjohtajan Teemu Keskisarjan puheet budjettiriihen alla Ylen A-studiossa suomalaisten pitojen muuttumisesta ”kehitysmaalaiseksi sikalaksi ja verilöylyksi” hermostuttivat.
Kokoomuksessa puheista ei pidetty, eikä varsinkaan Rkp:ssä. Ilta-Sanomat kirjoitti syyskuussa perussuomalaisten ja Rkp:n hyisistä väleistä laajassa jutussaan.
Vaikka kohua ratkottiin yhdessä, eivät välit kahden puolueen välillä taida olla hyvät?
”En ole niin väittänytkään”, Orpo sanoo.
Hän palaa kesään 2023, ensimmäiseen rasismikohuun. Elinkeinoministeri Vilhem Junnila (ps) erosi vanhojen kirjoitustensa vuoksi vain muutaman ministeripäivän jälkeen. Myös valtiovarainministeri Riikka Purran (ps) vanhoja kommentteja puitiin. Hallituksen jatko oli vaakalaudalla. Syntyi tiedonanto, jossa vakuutettiin hallituksen sitoutuvan ”yhdenvertaisuuteen ja syrjimättömyyteen” sekä ”tekevän työtä rasismin vähentämiseksi”.
”Nämä ovat sietämättömiä nämä keskustelut. Kun puhutaan ihmisarvosta näin, rasistisilla piirteillä”, Orpo sanoo.
”Silloin täytyy puhaltaa pilliin. Ja näin on tehty.”
Pääministeri palaa useasti kertaamaansa teesiin: Puolueet ovat erilaisia. Ja kokoomus, perussuomalaiset, Rkp ja kristillisdemokraatit eivät ole hallituksessa siksi, että kiistellyt asiat yhdistäisivät niitä. Muut asiat yhdistävät.
”Näin on aina koalitiohallituksissa”, hän sanoo. ”En haluaisi, että tästä asiasta olisi erilaisia näkemyksiä. Mutta näin kuitenkin on.”
Budjettiriihen ensimmäinen päivä käytettiin pelisäännöistä keskusteluun. Sovittiin, että yhdenvertaisuustiedonantoa kunnioitetaan kuten hallitusohjelmaa. Rikkeet käsitellään eduskuntaryhmien puheenjohtajien kesken.
”Se oli todella tärkeää. Palautettiin mieliin se, mistä on sovittu ja miten ihmisistä puhutaan. Että mitkä ovat edellytykset sille, että työskentely voi jatkua. Tämä oli kova paikka myös kokoomukselle.”
Onko jokin raja, jonka rikkominen johtaisi hallitusyhteistyön loppumiseen?
”Totta kai jossain vaiheessa se on.”
Missä vaiheessa?
”Yleisesti ottaen se olisi hallitusohjelman ja yhdenvertaisuusselonteon periaatteiden merkittävä rikkominen. Merkittävä rikkominen. Ei ole mitään yksiselitteistä viivaa”, Orpo sanoo.
”Mutta ehkä tämä, miten reagoimme tähän viimeisimpään, kertoo siitä, että tietyn rajan jälkeen asioihin kyllä puututaan ja ne käydään läpi.”
Opposition kriitikoiden mielestä tällaista rajaa ei ole, vaan lopulta kaikki hyväksytään.
”Totta kai tätä kritiikkiä on. Maassa on paljon ihmisiä, jotka eivät pidä tästä hallituksesta. Heidän mielestään ainoa riittävä toimenpide on hallituksen kaataminen.”
Ensi kesänä Jyväskylässä on tosiaan kokoomuksen puoluekokous. Lähtökohtaisesti tuolloin päätetään, kenen johdolla pääministeripuolue lähtee kevään 2027 eduskuntavaaleihin. Siksi myös Orpon jatkoaikeet ja -halut kiinnostavat, synnyttävät jopa spekulaatioita.
On pohdittu, haluaisiko pääministeri mieluummin esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtoon. Kuulemma ei. Helsingin Sanomien syyskuisessa haastattelussa hän muotoili, että katselee ”joskus tuossa kevättalvella peiliin ja ikkunasta ulos” ennen kuin tekee lopullisen ratkaisunsa.
Miksi vastaus on nyt, että intoa riittää?
Orpo harkitsee hetken ja kertoo sitten olevansa ”kansanliikkeen mies”. Virallinen päätös ehdolle lähtemisestä tulisi kertoa ensin omien edessä, esimerkiksi puoluevaltuuston kokouksessa.
”Heille haluan sen päätökseni aikanaan kertoa. Mutta ei minulla ole… En ole lähdössä mihinkään”, Orpo sanoo.
”Minulla on motivaatio kohdallaan ja riittää virtaa.”
Jos Orpo jatkaisi puolueensa johtajana ja puolue olisi seuraavassa hallituksessa, kokoomukselle mieluisa uudistus olisi ainakin perintöveron poistaminen. Näin Orpo kertoi Keskuskauppakamarin veropäivillä. Se on jäänyt tällä kaudella toteuttamatta, vaikka yritettiin.
Ja sitten olisi koulutuspolitiikka.
”Kokoomus käynnistää ison, kokonaisvaltaisen koulutuksen ja osaamisen tarkastelun. Siinä käydään läpi koko ketju varhaiskasvatuksesta korkeimpaan osaamiseen. Haluan, että se koko ketju toimii. Että varhaiskasvatuksen ja peruskoulun läpi tullaan hyvillä valmiuksilla toiselle asteelle, toinen aste vastaa työelämän vaatimuksiin ja jatko-opintojen vaatimuksiin, ja että korkeakouluissa on huippuosaamista”, Orpo sanoo.
”Että nuoret valmistuvat sellaisille aloille ja sellaisella osaamisella, että he työllistyvät. Se on kokonaisuus, jonka eteen haluan tehdä paljon työtä.”
Sitä ennen pitäisi tehdä myös töitä sen eteen, että kokoomus pärjäisi vaaleissa.
Helsingin Sanomien syyskuisessa kannatuskyselyssä puolue oli toisena, 18,4 prosentin suosiolla. Sdp johtaa lähes seitsemällä prosenttiyksiköllä. Kolmantena tuleva keskusta on runsaan parin prosenttiyksikön päässä kokoomuksesta. Molemmilla puolueilla on uudet johtajat, Antti Lindtman (sd) ja Antti Kaikkonen (kesk).
Pärjääkö kulunut kasvo uusia vaihtoehtoja vastaan?
Orpo uskoo pärjäävänsä. Hän ei voittanut ensimmäisiä eduskuntavaalejaan puheenjohtajana keväällä 2019. Toisin kävi neljä vuotta myöhemmin.
”En silloinkaan ollut enää tuore kasvo”, Orpo sanoo.
Hänen mukaansa agenda ratkaisi.
”Tuskin minun valovoimani.”