Voiko lasten kuvakirja kertoa mistä vain, Linda Bondestam?
August-palkittu kuvittaja-kirjailija mietti, mahtaako dystooppinen tarina tehokkuusyhteiskunnasta olla aikuisten mielestä liian radikaali aihe lastenkirjaan. Hän tiesi, että lapsille se ei ole.
8
MIN
Linda Bondestamin luonnoslehtiöön syntyy jo uusia hahmoja. Hän istuu Helsingin Kaapelitehtaalla värikkäässä, kirjojen ja kuvien täyttämässä työhuoneessaan, jonka hän jakaa kuvittajakollegansa Jenny Lucanderin kanssa.
”Hahmot vain syntyvät, kun minulla on paperi edessä ja kynä kädessä. En edes tiedä, mistä ne tulevat. Joskus istun vaikkapa junassa, katson keitä kanssani matkustaa ja piirrän salaa.”
Hän miettii paljon sitä, keille antaa näkyvyyttä. Lastenkirjallisuudessa pitää olla moninaisuutta.
Hän aloittaa työn aina luonnostelemalla paperille. Hän piirtää, maalaa, käyttää vesivärejä ja liituja. Sen jälkeen hän jatkaa työtä tietokoneella, vaihtelee elementtien paikkoja, kokeilee värimaailmoja ja sommittelee kuvia.
Tällä hetkellä Bondestam luonnostelee hahmoja ruotsalaisen, Kaliforniassa asuvan kirjailijan Mimi Åkessonin pienten lasten kuvakirjaan. Hän kirjoittaa kirjoja myös itse. Hänen teoksensa Hopi Hopi – reippaan robotin tarina (Teos & Förlaget, 2024) sai hiljattain arvostetun ruotsalaisen August-palkinnon, ja se oli myös Finlandia-ehdokkaana.
Aihe ei kuulosta pienten lasten kirjalle tyypilliseltä. Tarina kertoo tehokkuutta palvovasta yhteiskunnasta, jossa robotti vie ihmisten työt ja päätyy sotateollisuuden palvelukseen.
Bondestam mietti itsekin, onko aihe liian radikaali – nimenomaan lastenkirjaa valitseville aikuisille. Sitä hän ei ajatellut, että se olisi liian lapsille liian vaikea.
”Tämä osoittaa, että on mahdollista kirjoittaa mistä vain. Maailma on valmis.”
Bondestam on Pohjoismaiden tunnetuimpia kuvittajia. Hänen kuvittamiaan kirjoja on käännetty monille kielille, ja hän on saanut palkintoja ja ehdokkuuksia. Hän on kuvittanut muun muassa Sinikka ja Tiina Nopolan, Eppu Nuotion, Ulf Starkin ja Malin Kivelän kirjoja.
