Olin ei-nuori
Vuonna 1994 oli ”epäcoolia” vastustaa Suomen liittymistä EU:hun. Teini-ikäinen Kyösti Niemelä teki silti parhaansa.
11
MIN
Lokakuun kuudentenatoista vuonna 1994 suomalaiset osallistuivat neuvoa-antavaan kansanäänestykseen jäsenyydestä Euroopan unionissa. Äänestystä edelsi vuosien intohimoinen EU-keskustelu, joka kiihtyi viimeisinä kuukausina.
Sen aikana, noin 17–19-vuotiaana, olin aktiivinen ja suorasukainen Suomen EU-jäsenyyden vastustaja.
Äänestyksessä kysyttiin, tuleeko Suomen liittyä Euroopan unionin jäseneksi neuvotellun sopimuksen mukaisesti. Osapuolia kutsuttiin kuitenkin toistuvasti EU:n kannattajiksi ja EU:n vastustajiksi. Toki iso osa keskustelua koski nimenomaan sitä, millaista hyvää ja pahaa EU:sta löytyisi.
Olin epätodennäköinen vastustaja. 18–25-vuotiaat uusmaalaiset miehet äänestivät kaikkein selvimmin jäsenyyden puolesta. Nuoriin äänestäjiin ilmeisesti vetosi eurooppalaisuuteen liittyvä argumentointi. Liitytään, koska olkaamme eurooppalaisia. Koska Suomi kuuluu Eurooppaan. ”Eurooppalainen Suomi – parempi vaihtoehto” julisti EU:n kannattajien järjestön nimikin. Paavo Lipponen (sd) sanoi Suomen liittyvän kohta yhteisöön, johon ”Euroopan demokratiat, vanhat kulttuurikansat” kuuluvat.
Tämä kuulosti aivan liian juhlavalta, liian epämääräiseltä, liian mainoslausemaiselta. Eikö politiikassa pitäisi olla kyse rahasta ja vallasta, ei mistään identiteeteistä? Olin itse alun perin kiinnostunut politiikassa eniten siitä, miten siellä jaettiin resursseja. Poliittisia nuoria epäillään helposti idealismista, mutta itse tunsin olevani EU-kannassani jämerä realisti.
EU-keskustelua leimasi myös ajatus Suomen ja suomalaisten kaikenpuolisesta erinomaisuudesta. Ei-äänestäjiin vaikutti ajatus, että miesten ja naisten tasa-arvo on Suomessa paremmalla tolalla kuin EU:ssa, josta leviäisi Suomeen epätasa-arvoa. Kannattajat taas sanoivat, että Suomi voi tehdä EU:sta paremman paikan ja kiskoa muita maita Suomen tasolle.
Katsokaa keitä siellä on! Yleisin argumentti meitä vastaan oli ylimielinen ja leimaava. Ja osuva. EU:n vastustajissa oli muun muassa anarkisteja, kommunisteja, maanviljelijöitä, äärioikeistoa ja ihmisiä, joiden mielestä EU:sta varoitetaan Raamatussa. Loppuvaiheessa saimme joukkoomme myös Paavo Väyrysen. 1990-lukulaista sanaa käyttääkseni EU:n vastustajat olivat aikamoisen epäcool.
Yhdessä vaiheessa sentään julkistettiin lista 123 kulttuurivaikuttajasta, jotka olivat Suomen EU-jäsenyyttä vastaan. Mukana olivat muun muassa Remu Aaltonen, Sami Aaltonen, Peter von Bagh, Aki Kaurismäki, Rosa Liksom, Outi Popp ja Juha Seppälä. Sittemmin kulttuuriväen listojen painoarvo suomalaisessa keskustelussa on laskenut.
