Imanis metula es

Joonas Vanhala tutkii, miten antiikin roomalaiset herjasivat toisiaan seinäkirjoituksissa ja runoissa.

hän
Teksti
Kati Kelola
Kuvat
Vesa Tyni

Leporis fellat. Leporis imee kullia.

Antiikin Roomassa kaikki eivät kirjoittaneet kuin Cicero. Osa raapusteli törkeyksiä seiniin. Ne ovat Joonas Vanhalan alaa. Hän tekee väitöskirjaa roomalaisista herjauksista.

”Se tuntuu jotenkin aidommalta antiikin ajan elämältä kuin se jokseenkin kiillotettu kuva, joka meille yleensä roomalaisista lähteistä välittyy.”

Vanhala istuu Turun yliopiston Agora-rakennuksen ruokalassa. Pari päivää aiemmin hän on palannut junalla Roomasta, missä vietti vuoden tutkimassa ja keräämässä aineistoa Suomen Rooman-instituutissa.

Vanhala analysoi herjoja kahdesta lähteestä: Pompejin seinäkirjoituksista ja roomalaisen Martialiksen pilkkarunoista. Kummatkin ovat peräisin samalta aikakaudelta, ensimmäiseltä vuosisadalta.

Vanhalaa kiinnostavat tavalliset ihmiset ja kieli. Millaisista asioista antiikin katujen löyhkässä, rattaiden kolinan ja kylpylän metelin keskellä puhuttiin? Keitä pilkattiin? Miten? Millaisia asioita pidettiin häpeällisinä?

Sisustusta on vaikea kuvitella Elle Decorationiin tai Avotakkaan. Pompejissa kotien seiniin oli töhritty graffitoja. Naulalla, metallitikulla tai vastaavalla seinälaastiin raapustettuja kirjoituksia ja piirroksia oli varsinkin huoneissa, joissa kulki ihmisiä, kuten eteishalleissa.

Kävin täällä -tyyppisiä viestejä, tukkimiehen kirjanpitoa, luetteloita ruoka-aineista, aakkoslitanioita, arvoituksia, piirroksia hevosista, linnuista, gladiaattoreista, laivoista. Casa dei Quattro Stilin, Neljän tyylin talon, ruokasalin seinään on kirjoitettu pöydän korkeudelle tervehdyksiä erinimisille naisille.

”Vieraat ovat todennäköisesti makoilleet ruokailusohvilla ja kirjoittaneet siinä sitten viereiseen seinään”, Vanhala sanoo.

Pompejista on dokumentoitu yli 10 000 seinäkirjoitusta. Ne on koottu piirtokirjoituseditioihin, joita on julkaistu 1800-luvulta lähtien. Tuorein on vuodelta 2020. Osa kirjoituksista on tallessa enää kirjoissa. Tuuli, aurinko, sade ja turismi hapertavat rakennusten rappauksia. Tekstejä katoaa seinistä koko ajan.

Kaiverrusten lisäksi on maalattuja tekstejä: vaalimainoksia, ilmoituksia gladiaattorinäytöksistä, vuokrattavasta talosta tai varastetusta amforasta.

Vanhalan Pompejista löytämistä kirjoituksista kolmisensataa on sellaisia, joita hänestä voi pitää herjauksina. Kotien lisäksi niitä on katujen varsilla, julkisissa rakennuksissa, vähän kaikkialla.

Esimerkiksi Leporikselle osoitetun herjan Vanhala bongasi yhdeltä matkoistaan Casa del Giardinoksi -nimetyn varakkaan yksityistalon ovensuusta. Se oli kaiverrettu viisi senttiä korkeilla, hyvin ohuilla tikkukirjaimilla oven molemmin puolin.