Mutka matkassa

Siirtymä sähköautoihin vaatii raaka-aineita, joita ei ole. ”Ilmoilla on valtavasti toiveita ja odotuksia, mutta ei realismia.”

vihreä teknologia
Teksti
Topi Juga

Uusien bensiini- ja dieselautojen myynti loppuu Euroopan unionissa vuonna 2035. Tai ainakin niin on tarkoitus.

Lokakuussa saavutetun kompromissin mukaan EU tiputtaa uusien henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästöt nollaan 2035 mennessä.

Kyse on tietysti ilmastonmuutoksen vastaisesta taistelusta.

Suunnitelma on paperilla selkeä. EU asettaa autonvalmistajille jo nyt raja-arvot, joiden avulla päästöjä ohjataan pienemmiksi. Mikäli tavoitteet eivät täyty, määrätään valmistajalle sakkoa.

Uusi kompromissi kiristää raja-arvoja tuntuvasti. Hiilidioksidipäästöjä tuottavien autojen myynnistä tehdään asteittain kannattamatonta. Onnistuminen nojaa ennen kaikkea täyssähköautoihin.

Matkassa on kuitenkin suuri mutka.

”Emme ole lainkaan arvioineet kokonaisvaltaisesti suunnitelmiemme toteutettavuutta”, sanoo Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) apulaisprofessori Simon Michaux tutkimukseensa pohjaten.

”Poliittinen päätös perustuu oletuksille, ja nämä oletukset voivat olla varsin suoraviivaisia.”

Kyse on mineraalien riittävyydestä.

Vuonna 2020 Euroopassa oli 250 miljoonaa henkilöautoa. Niistä vain 0,4 prosenttia oli täyssähköautoja.

Lataushybridien ja täyssähköautojen määrä kasvaa kuitenkin vauhdilla. Vuonna 2021 niiden osuus uusien autojen ensirekisteröinneissä oli jo lähes 20 prosenttia.

Täyssähköautojen lisäksi EU toivoo ratkaisuja päästövähennyksiin hiilineutraaleista polttoaineista, joita voitaisiin tulevaisuudessa valmistaa esimerkiksi vedystä tai talteenotetusta hiilidioksidista.

Tavoitteisiin ei kuitenkaan päästä ilman täyssähköautoja. Komission mallinnuksissa niiden osuus EU:n autokannasta on selvästi suurin joskus 2040-luvun puolella.

Geologian tutkimuskeskuksen Simon Michaux on epäileväinen.

”Ilmoilla tuntuu olevan ajatus, että kun on poliittisesti päätetty luopua fossiilisilla polttoaineilla kulkevista autoista, tämä ongelma on ratkaistu ja markkinat vain vastaavat kysyntään”, hän sanoo. ”Todellisuus on eri.”

GTK julkaisi syksyllä 2021 Michaux’n lähes tuhatsivuisen tutkimuksen. Siinä on pyritty raa’asti laskemaan, kuinka paljon vuonna 2018 oli globaalisti toteutuneita kaivantomääriä ja tunnettuja mineraalivarantoja, ja paljonko raaka-aineita kuluu, kun maailma sähköistyy.

Mallintaminen koko maapallon tasolla ei ole helppoa. Siirtymälle on useita eri toteutustapoja, ja laskelmissa on mukana oletuksia, joista osasta teknologiakehitys on jo ajanut ohi.

Pääviesti on kuitenkin selvä: nykyisiin mineraalivaroihin perustuva tuotanto ei riitä fossiilittomaan energiaan pohjautuvan infra­struktuurin rakentamiseen.

Michaux nostaa esimerkiksi litiumin. Se on grafiitin, nikkelin, koboltin, alumiinin ja kuparin ohella keskeinen raaka-aine akkujen valmistamisessa.