Maailman tarkin viiva
Harjulla Nummelassa on 864 metriä pitkä viiva. Sen pituus tarkistetaan kerran tai pari vuosikymmenessä. Kyse on millimetrin sadasosista. Ulkomailta asti viivalle tullaan kalibroimaan mittalaitteita, joita tarvitaan esimerkiksi siltaa tai voimalaa rakennettaessa.
14
MIN
”Ja alkaa.”
Jorma Jokela painaa mittalaitteen nappulaa, kone ruksuttaa hetken ja pieni piippaus. Lukema ilmestyy kojeen näyttöön. Jokela kirjaa sen lyijykynällä pieneen vahakantiseen ruutuvihkoon. 24,0335 metriä.
Sama toistuu viisi kertaa, ainoastaan viimeinen desimaali eli millin kymmenesosat muuttuvat hivenen.
Jokela painaa toista nappia, ja kojeen kaukoputki pyörähtää ympäri.
”Tässä on sopiva hetki ottaa lämpötila.”
Ennen mittausta Jokela on lisännyt tislattua vettä toiseen nestelämpömittariin. Se mittaa kostean lämpötilan, jota hyödynnetään ilman suhteellisen kosteuden laskemisessa. Hän vetää vieterivetoisen lämpömittarin tuulettimeen lisää puhtia. Se kierrättää ilmaa mittarien ympärillä, jotta saadaan mahdollisimman tarkka lämpötila.
Taas toiset viisi mittausta. Lyijykynä rustaa tuloksia ylös.
Linnut laulavat, ja lämpömittarin tuuletin hurisee.
”Valmis”, Jokela huutaa puhelimeen.
Vielä lämpötilan kirjaaminen uudelleen ja ilmanpaine.
Tekniikan tohtori Ulla Kallio ruuvaa prisman irti betonipilarista ja siirtyy pilarille, joka on 72 metrin päässä. Siellä samat toimenpiteet. Sen jälkeen 216 metrin havaintopilarilla, 432:ssa ja 864:ssä.
Yhteensä 30 välimatkan mittausta.
On toukokuun 16. päivä, ja tekniikan tohtorit Jokela ja Kallio kalibroivat Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen elektronista mittalaitetta Vihdissä Nummelan normaaliperusviivalla.
Pilarien väliset tarkat etäisyydet on mitattu viime syksynä. Nyt selvitetään, minkälaiset korjaukset testattavien laitteiden lukemiin pitää tehdä suurta tarkkuutta vaativissa mittauksissa.
Vuonna 1921 Helsingin Santahaminaan rakennettiin 720 metrin pituinen koeperusviiva. Viivalla oli tarkoitus kalibroida 24 metrin pituisia invar-lankoja, joita käytettiin Suomen kartan mittakaavan määrittämisessä.
Metallilankojen pituus täytyi tietää mahdollisimman tarkasti. Millimetrin virhe kertautuisi kymmeniksi metreiksi koko Suomen pituudessa. Invar-langat oli valmistettu rauta-nikkeliseoksesta, koska sen lämpölaajenemiskerroin on hyvin pieni.
1930-luvun alussa Santahaminaan alettiin rakentaa lentokenttää, jonka alle viiva oli jäämässä. Viivalle tarvittiin uusi paikka. Sitä alettiin etsiä Helsingin lähistöltä. Tehtävä ei ollut helppo, koska perusviivan paikan pitää olla mahdollisimman tasainen ja maaperän vakaa.
Sopiva paikka löytyi Nummelan kylästä Lohjan harjun päältä. Maaperä on kovaa hiekkamaata ja pohjavesi syvällä, joten maan liikkumisesta ei tarvinnut olla huolissaan.
