Historian puolella
Erkki Tuomioja on aina vastustanut sotaa ja Natoa. Keväällä hän jäi eläkkeelle eduskunnasta. Viime töikseen hän äänesti Natoon liittymisen puolesta.
Alkutalvesta 2022 Erkki Tuomioja viimeisteli lyhyttä kirjasta Työväen sivistysliitolle.
Se käsitteli Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa muuttuneessa maailmantilanteessa. Venäjä oli alkanut uhitella Ukrainan rajoilla, ja laajempi aggressio vaikutti mahdolliselta.
Keskustelu siitä, pitäisikö Suomen liittyä Natoon, oli taas kiihtynyt.
Kansalaismielipiteessä ei ollut näkynyt juurikaan muutosta, kuten ei ollut näkynyt kolmeenkymmeneen vuoteen, mutta Tuomiojasta vaikutti, että ne, jotka kannattivat, kannattivat yhä hanakammin ja ne, jotka vastustivat, vastustivat yhä kiivaammin.
Tuomioja kävi läpi Venäjän valtionjohdon historiakäsitystä – ”ei kestä kuin pieneltä osin faktoihin pidättyvää tarkastelua” – mutta yhtä lailla sitä, olisivatko länsimaat voineet toimia jotenkin toisin, jotta tällaiseen tilanteeseen ei olisi päädytty.
Hän varoitti sinisilmäisyydestä Yhdysvaltoja kohtaan ja vertasi Venäjään: ”Yhdysvalloissa pääsee presidentiksi miljardöörien tuella, Venäjällä miljardööriksi presidentin tuella.”
Menneet tuli kyetä erottamaan nykyisyydestä, Tuomioja kirjoitti.
”Historiattomuus, jolla menneisyyttä ei tunneta eikä ymmärretä, ja siitä nostetaan käsiteltäväksi ja kauhisteltavaksi vain irrallisia tapahtumia ja vaiheita, on ajallemme ominainen vitsaus.”
Kirjasen alaotsikko kuului: Miksi Suomella pitää olla mahdollisuus hakea Naton jäseneksi ja miksi sitä mahdollisuutta ei nyt kannata käyttää.
Esipuhe oli päivätty 7. helmikuuta.
Hieman yli vuotta myöhemmin Tuomioja istui viimeisiä päiviään eduskunnassa. Hän ei ollut asettunut ehdolle kevään vaaleissa. Yksitoista kautta viidellä eri vuosikymmenellä sai riittää.
Ennen kesätaukoa, 17. toukokuuta, Tuomioja painoi äänestysnappia
Jaa Natoon liittymisen puolesta.
Tuomioja oli Pariisissa, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuun 24. päivä. Se oli ulkoasiainvaliokunnan matka, yhteistapaaminen muiden EU:n puolustus- ja ulkoasiainvaliokuntien kanssa. Tarkoitus oli käsitellä Ukrainan suvereniteettia.
Vaikka Venäjä oli varustellut rajaa, hyökkäys oli järkytys. Sellainen mahdollisuus oli ollut, niin Tuomioja oli itsekin juuri kirjoittanut, mutta se oli eri asia kuin täysimittainen hyökkäys. Matka piti keskeyttää.
”Hyvin harva uskoi hyökkäykseen”, Tuomioja sanoo.
”Ei siinä ollut mitään voitettavaa kenellekään.”
Tuomioja on viettänyt suurimman osan alkukesästä kesäpaikassaan Tuusulan suunnilla. Kirjoittanut, käväissyt Pariisissa ja matkaamassa myöhemmin Puolaan. Hän on pukeutunut kesäasuun, joka on samanlainen kuin talviasu. Tavaramerkki, Marimekon läpällinen olkalaukku, on nimikoitu omalla allekirjoituksella ja rauhanmerkillä.
Tuomioja on Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri ja Nato-kannattajien suosikki-inhokki. Hän ei tunnu suostuvan suhtautumaan Venäjään ilmapiirin vaatimalla tavalla eikä lakkaa arvostelemasta Yhdysvaltoja. Whataboutismi, sitä mielellään kutsutaan.
