Ei niin mullistava

Liikennepalvelujen lakimuutoksella tähdättiin miljardien eurojen liiketoimintaan. Asiakas saisi tarvittavat palvelut ovelta ovelle yhden lipun ja maksun periaatteella. Toisin kävi, ja edelleen körötellään omalla autolla.

Mullistava. Näin julkisuudessa kuvailtiin Juha Sipilän (kesk) hallituksen liikennekaareksi nimettyä lakihanketta vuonna 2016.

Silloisen liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk) johtaman mittavan lakihankkeen visiot näyttivät paperilla hienoilta. Liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) näkemyksen mukaan liikennekaarilaki rakentaisi paremmat edellytykset liikenteen digitalisaatiolle, innovaatioille ja uudelle yrittäjyydelle.

Käytännössä ministeriön virkamiesjohto ja Sipilän hallitus halusivat purkaa normeja ja byrokratiaa, parantaa yritysten kilpailukykyä sekä edistää liikennepalvelujen kilpailun tasapuolisuutta. Puhuttiin miljardien eurojen mahdollisuuksista.

Julkisuudessa liikennekaaren suuret visiot­ ja tavoitteet jäivät pääosin taksikiistojen varjoon. Koko ”lakikaari” typistyi valiokuntakuulemisien jälkeen ”laiksi liikenteen palveluista”, joka tuli voimaan vuonna 2018. Jopa liikennekaari-sanaa kritisoitiin, koska kaarella viitataan yleensä muotoon, ei laajaan lakihankkeeseen.