Gettogymin koutsi
Miika Mehmet halusi sotilasuralle. Hänestä tuli väkivaltarikollinen, sitten väkivallan kitkijä.
Miika Mehmet istuu kotisohvallaan Nurmijärvellä ja kertoo, kuinka hänestä ja nuorten kamppailusalista tulee kirjoittaa: Ensinnäkään hän ei ole ohjaaja. Eikä hankkeen nimeä alkuun.
”Olen koutsi lähiösalilla tai gettogymillä. Sitä voi käyttää, se on cool, badass-nimi.”
Toisekseen lähiösali ei ole syrjäytyneille eikä ongelmanuorille. Sellaisia Mehmet ei tunne. Sali on ”nuorille, jotka ovat hukassa, vaarassa joutua väärille poluille”. Salilla pyritään ehkäisemään ”väkivaltakäyttäytymistä, radikalisoitumista ja rikolliseen toimintaan pohjautuvaa jengiytymistä nuorisotyön keinoin”.
Mainita saa, että lähiösali avautuu ”joskus” vuoden alussa kauppakeskus Isomyyrissä Vantaalla.
Menneisyydestään Mehmet ei enää puhu. Hänen historiansa löytyy Seppo Lampelan eli räppäri Steen1:n kirjasta Miika Mehmet – väkivallan perintö, joka ilmestyi lokakuussa 2020. Silloin haastatteluja oli paljon, ja hän kertoi avoimesti vuosistaan liivijengissä, sekoiluistaan aineiden kanssa ja rahankuljetusauton ryöstöyrityksestä.
”Sillä, mitä puhun, ei ole ollut mitään merkitystä.”
”Mikään ei muutu. Otsikossa olen aina entinen jengiläinen. Se stigma seuraa loppuelämän, siitä tulee elinkautinen, vaikken ole sellainen ihminen enää.”
