Television nostama
Mauno Koivistosta tuli 1960-luvun lopulla kansansuosikki. Hän ei ollut luonnonlahjakkuus vaan huolellisesti julkisuuteen valmistautunut mediapoliitikko, kirjoittaa Tapio Bergholm uudessa Koivisto-elämäkerrassa. SK julkaisee kirjasta otteen.
Mauno Koiviston kansansuosio ei ole yksinkertaisesti selitettävissä. Menestyneen miehen hiuskiehkura, rusetti kaulassa ja pituus ovat puolinaisia selityksiä. Poikkeuksellinen opillinen ja yhteiskunnallinen nousu ei sekään yksin selitä Koiviston kiehtovuutta. Oliko hän vain oikeaan aikaan oikeassa paikassa? Vai oliko hän valmistautunut oikein, kun hetki koitti?
Karisma nähdään niin kansainvälisessä kirjallisuudessa kuin Suomessakin yleensä yksilön synnynnäisenä ja pysyvänä ominaisuutena. Näin ovat tulkinneet Koiviston karismaa perusteellisemmin tarkastelleet Seppo Lindblom ja Heikki Koski.
Toisaalta he kuuluivat hänen taikapiiriinsä, jonka vuoksi Koiviston kansansuosion pohdinnassa korostuu sen itsestäänselvyys.
