Nikotiinin uusi sukupolvi

Ilta alkaa hämärtää. Espoon Leppävaaran Via­porintorin halki harppoo ihmisiä joko kauppakeskuksen tai kirjaston suuntaan. Kylmä tuulenpuuska lennättää maahan pudonneita popcorneja.

Torin kulmalla on tupakkapaikka. Pienen katoksen alla seisoskelee yksi tai kaksi ihmistä kerrallaan. He siirtyvät tuulta pakoon heti savukkeen poltettuaan.

Kirjaston toisella puolella on sopiva nurkka tuulelta suojassa. Sielläkin joku tupruttelee.

Tuoksun erottaa jo kaukaa, eikä se muistuta tupakkaa. Se on makeaa, keinotekoista.

Blue raspberry, kiharatukkainen nuorukainen kertoo.

Sininen vadelma on pojan mukaan ehdottomasti paras sähkösavuke. Ja kokemusta 16-vuotiaalla on jo kahden vuoden ajalta.

Aloittaessaan hän ei tiennyt, että sähkösavuke voisi vaikuttaa näin. Painitreeneissä on alkanut tuntua, ettei urheilu suju kuten ennen. Ei ole ”staminaa”, poika sanoo.

Nyt hän haluaisi lopettaa. Siirtyä ehkä nikotiinipusseihin, vaikkeivat ne tunnukaan erityisen houkuttelevilta. Ehkä niiden avulla voisi kuitenkin päästä eroon tupruttelusta.

Lopettaminen on kuitenkin ollut vaikeaa. Sähkösavukkeita on ”tosi helppo saada”, ja niitä käyttää pojan arvion mukaan ”ainakin 20 prossaa” ikäluokasta.

Keskustelua seuraamaan siirtynyt kaveri kommentoi vierestä: ”Ainakin 80 prossaa!”