Soittopöytä on liikuteltava, joten urkuri voi soittaa lähes missä tahansa esiintymis­lavalla. Toinen, kiinteä soittopöytä on ylhäällä parvella urkujen yhteydessä.

Jotta sointi tulisi lähelle

Olli Porthan oli suunnittelemassa Musiikkitalon konserttisaliurkuja. Ne ovat yhdet maailman suurimmista. Urkupillejä on noin 10 000.

hän
Teksti
Terhi Hautamäki
Kuvat
Jonne Räsänen

Hiivitään hiljaa Musiikkitalon konserttisalin parvelle. Orkesterilla on harjoitukset.

Soittajien takana seisoo massiivinen, takaseinän peittävä soitin: konserttisaliurut.

Soitin on ihan muuta kuin kirkkojen perusurut. Se on niin iso, että siinä on useassa tasossa huolto- ja korjauskäytäviä, joissa voi kävellä. Käsityönä valmistettuja urkupillejä on noin 10 000. Isoimmat kurottavat lattiasta kattoon, pienimmät ovat parin sentin korkuisia. Jos urut eivät ole maailman suurimmat niin suurimpien joukossa.

Puurakenteiden ulkopuolella kiemurtelevat, ilmavirtaa kuljettavat putkistot ovat osa soitinta mutta samalla designvalinta. Soittopöytä on liikuteltava, joten urkuri voi soittaa lähes missä tahansa esiintymis­lavalla. Toinen, kiinteä soittopöytä on ylhäällä urkujen yhteydessä.

Urut eivät ole vielä käytössä, mutta salissa treenaavat orkesterimuusikot kuulemma pitävät niistä jo nyt. Ne parantavat akustiikkaa.

Ilmoita asiavirheestä