Vastentahtoinen palvelija
Jotta kirjailijoiden ammatti voisi säilyä, heidän pitäisi lopettaa lukijoiden mielistely. Kirjailija Ville-Juhani Sutinen toivoo loppua lukijan aikakaudelle.
Ennen edellisen kirjani julkaisua kustantamo järjesti markkinointipalaverin. Siellä ehdotettiin, että minä liittyisin Instagramiin. Lukijat pitävät siitä, kun kirjailija kertoo itsestään suoraan heille, ja Instagramissa esiintyminen voisi lisätä kirjan näkyvyyttä, sanottiin. Vastasin jotain ympäripyöreää, että katsotaan jos ehdin, mutta en koskaan luonut tiliä Instagramiin.
Se ei johtunut siitä, että suhtautuisin kriittisesti sosiaaliseen mediaan – olen kyllä Facebookissa – eikä siitä, ettenkö haluaisi myydä kirjojani. Se johtui siitä, etten tahdo liian lähelle lukijoita. Lähden mielelläni vieraaksi kirjallisuustapahtumiin, mutta en toivo lukijoita työhuoneeseeni.
Lopulta tein surkean myönnytyksen ja liityin erääseen Facebookin suosittuun kirjallisuusryhmään, jossa voisin tarpeen tullen käydä keskustelua omista kirjoistani. Pian lukijat hyppivät silmilleni.
Kirjallisuus on pohjimmiltaan viestintää. Kommunikaatioon kuuluu kolme osapuolta: lähettäjä, viesti ja vastaanottaja. Eri aikoina ovat painottuneet eri puolet.
Ennen 1700-luvun loppua keskiössä oli teos. Monet kirjat ilmestyivät nimettöminä tai salanimellä, ja silloinkin, kun tekijä julkaisi kirjan omissa nimissään, huomio keskittyi enemmän tekstiin kuin kirjoittajaan. Tekijää pidettiin kyllä älyllisesti ja myös oikeudellisesti vastuullisena, mutta hänen asioihinsa puututtiin vasta, jos kirja antoi siihen aihetta, ei kirjoittajan henkilön vuoksi.
Romantiikan aika 1800-luvun taitteessa siirsi painopisteen viestin lähettäjään ja ennen kaikkea hänen persoonaansa. Kirjan aikakaudesta siirryttiin tekijän aikakauteen. Taiteilijasta tuli nero, suuri mieli teoksen takana. Kirjat luettiin tätä romanttista hahmoa vasten, jolloin teksti ei määritellyt tekijää, vaan tekijä tekstin.
Tämä kirjallisuuskäsitys erilaisine muunnelmineen on periytynyt nykypäivään asti.
Väitän, että nyt ollaan siirtymässä seuraavaan paradigmaan, lukijan aikakauteen. Sekä teknologiset että kulttuuriset muutokset ovat johtaneet siihen, että taide on yhä enemmän sidoksissa vastaanottajaan. Valta määritellä hyvä ja huono kirjallisuus kuuluu nykyään yleisölle.
