Tähtitoimittaja
Lauri Nurmi on palkittu toimittaja, jonka mielestä elämässä tärkeintä on kurotella tähtiin. Muissa medioissa hänen juttujensa luotettavuutta epäillään. Nyt hän kertoo menetelmistään.
17
MIN
Haastattelulle on yksi ehto. Lauri Nurmi toivoo, että jutussa puhutaan muustakin kuin hänen Sanna Marinista kirjoittamastaan kirjasta ja sen synnyttämästä keskustelusta.
Puhutaan, tarkoitus on tehdä laajempi henkilökuva.
Nurmella on Musiikkitalon kahvilassa pino kirjojaan mukana. ”Henkiseksi rekvisiitaksi”, hän sanoo. Rintataskusta pilkottaa taskuliina, Nurmi on kohtelias.
Tuoreimmasta, Marin-kirjasta, on tosiaan keskusteltu.
Teos ei ole auktorisoitu elämäkerta, sitä ei toisin sanoen ole tehty Marinin kanssa yhteistyössä. Nurmi on kuitenkin käyttänyt tallenteita ja muistiinpanoja, joita hänellä on aiemmin tekemistään haastatteluista.
Pian kirjan julkaisun jälkeen Marin ilmoitti, että häneltä ei ole pyydetty lupaa yksityisten keskusteluiden siteeraamiseen eikä annettu mahdollisuutta tarkistaa sitaatteja. Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on oikeus ennalta kuulla, onko keskustelu tarkoitettu taustaksi vai julkaistavaksi, sekä missä medioissa ja millaisessa asiayhteydessä lausumaa käytetään. Aikataulun salliessa haastateltavalla on myös oikeus tarkistaa sitaattinsa etukäteen. Lisäksi presidentti Sauli Niinistö ja Antti Rinne kiistivät sen, että Niinistö olisi heidän kahdenkeskisessä keskustelussaan kommentoinut Marinia puolikkaalla kirosanalla, niin kuin Nurmi kirjoitti.
Alkoi kova meteli.
Oliko Nurmi käyttänyt keskusteluja eri tavalla kuin oli sovittu? Käyttikö hän myös taustakeskusteluja? Oliko Nurmi rikkonut lähdesuojan?
