Kapinallinen kurdi

Iranin sortoa Suomeen paenneesta villistä tytöstä kasvoi ihmisoikeuksien puolustaja, joka ei suostu olemaan hiljaa.

hän
Teksti
Pasi Kivioja
Kuvat
Jonne Räsänen

Ihmisoikeus- ja kurdiaktivisti Rojin Birzoin esikuva on oma isä.

”Isäni oli erilainen kuin moni muu Iranissa. Saatoin ylpeänä sanoa, että isäni on peshmerga, kurditaistelija, vaikka asiasta ei olisi saanut puhua ääneen. Tiesin jo silloin, että siitä voi tulla ongelmia”, Birzoi kertoo.

Birzoi, hänen vanhempansa ja sisaruksensa ovat asuneet Suomessa vuodesta 2005.

Rojin Birzoi oli yhdeksänvuotias, kun hänen perheensä joutui pakenemaan Iranista Turkkiin. Isä oli joutunut Iranin tiedusteluviranomaisten vangitsemaksi ja pahoinpitelemäksi, mutta Rojinin isoäiti lahjoi poliisin, jotta isä pääsisi hetkeksi pois telkien takaa. Tämän ansiosta isän onnistui karata Turkin puolelle. Muu perhe seurasi myöhemmin perässä, Birzoi kertoo.

Sukulaiset ajoivat autolla Rojinin, hänen kaksi sisarustaan ja heidän äitinsä pieneen kylään Iranin rajalla, jossa he odottivat pimeän tuloa. Siellä he nousivat salakuljettajien hevosten selkään ja ylittivät valtionrajan.

”Muistan, kuinka katsoin hevosen kyydissä tähtiä pikimustalla taivaalla, puhuin isästäni ihailevasti salakuljettajalle ja pelkäsin, että meidät ammutaan. Iranin viranomaiset ampuivat salakuljettajia, joilla oli yleensä lastinaan alkoholia ja ruokaa.”

Hieman aiemmin Rojin oli haudannut naapurinsa pihamaahan meikkinsä, jotka hän aikoi tulla hakemaan myöhemmin. Kaikki vanhoilliset sukulaiset eivät katsoneet hyvällä pikkutytön kiinnostusta meikkaamiseen.

Nyt hän istuu helsinkiläisessä kahvilassa, ja meikit odottavat yhä mullan alla Iranissa.

”Sille paikalle on kuulemma rakennettu talo.”

Rojin Birzoi tunnetaan suorasanaisena kur­dien, vähemmistönaisten, tasa-arvon ja rauhan asiaa ajavana aktiivina. Rojin – kapinallinen kurdi -podcastissaan hän nauttii vieraidensa kanssa ensin kupillisen Lähi-idässä suosittua chai-teetä ja nostaa sitten esille epäkohtia, kuten maahanmuuttajalasten ongelmia, tyttöjen pakkoavioliittoja, naisten oikeuksia ja Suomen hoitajapulaa.

Birzoi kuvailee omaa mielenlaatuaan kärsimättömäksi ja huolehtivaksi. Jo lapsena hän oli villi, ei pysynyt paikoillaan ja puuttui keskusteluihin. Hänellä on vahva oikeudentaju ja välillä raskaaksi käyvä taipumus ottaa kaikki maailman huolet harteillensa.