Humanismista Suomen uusi kansallisaarre
Rea Auvinen voitti lukiolaisille järjestetyn 16. Suomalaisen kirjoituskilpailun. Tällä kertaa aiheena oli suomalainen luovuus.
6
MIN
Elämme maailmassa, jossa ihannoidaan muun muassa talouskasvua, alati kehittyvää teknologiaa ja matemaattista osaamista. Viime vuosina tätä ajatusmallia on kylvetty ahkerasti myös lukio-opiskelijoihin lisäämällä pitkän matematiikan ja fysiikan painoarvoa. Vuodelle 2026 asetetut korkeakoulujen todistusvalintojen pisteytysmuutokset riistävänevät matematiikan aseman oppiaineiden ylipäällikkönä, mutta se tuskin vaikuttaa syvemmin yleisiin ajattelumalleihin yhteiskunnassamme.
Humanismin päältä häpeilemättä kävelevät ja luonnontieteitä ylistävät asenteet ovat kyteneet jo monen vuosikymmenen ajan vaikuttaen muun muassa suomalaisten kielitaidon heikentymiseen.
Voisiko Suomi kenties nostaa päätään humanististen tiedekuntien pioneerina ja luotsia humanismin arvostusta lähemmäksi sitä kultaista jalustaa, jolla se vielä 1900-luvulla komeili?
Luonnontieteiden ylivalta puhuttaa varmasti eritoten yliopistojen taukohuoneissa. Pirjo Hiidenmaa kirjoittaa kolumnissaan ”Luovuutta ruokkivia opintoja tarvitaan juuri silloin kun rahasta on tiukkaa” (Suomen Kuvalehti, 1.4.2021) siitä, kuinka Suomen yliopistojen humanistiset tiedekunnat ovat vuosien varrella pienentyneet merkittävästi. Sama ilmiö on surkastuttanut tiedekuntia myös maailmalla, eikä Suomi suinkaan painiskele asian kanssa yksin.
En kuitenkaan usko, että ilmiön vaikutuksia on puntaroitu aivan loppuun asti valtion jakaessa tiedekunnille tukirahojaan. ”Kielitaito, historian, uskontojen ja kulttuurien tuntemus, eettiset pohdinnat, väittelyn ja argumentoinnin taito, kirjallisuus sekä taito- ja taideaineet tukevat myös tasa-arvoista ja demokraattista yhteiskuntaa”, Hiidenmaa toteaakin kolumnissaan.
Nykyisen länsimaisen yhteiskuntamme rakenteet ja demokratia seisovat monien pilareiden varassa, eikä humanististen tieteiden merkitystä niissä pilareissa tule vähätellä. Kun yhteiskunta rakoilee pandemian, inflaation ja sodan kynsissä, on humanismi tärkeä lääke rakojen paikkaamiseen. Hyppysellinenkin humanismia avaa ovia diplomaattiseen kanssakäymiseen, kulttuurierojen ymmärtämiseen ja yhdenvertaisuuden edistämiseen eri ihmisryhmien välillä.
