Pieni pala Eurooppaa
Esplanadi on ainutlaatuinen katu koko Suomen paraatipaikalla. Siksi siihen liittyy ainutlaatuisia intohimoja.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Kaikki tuntevat haikean melodian, mutta harvempi tietää kappaleen nimeä tai sanoja. Tonavan aallot, Iosif Ivanovicin sävellys, soi Hohnerin harmonikasta, joka on joskus ollut valkoinen. Vieressä Helsingin Kauppatorin rannassa kimmeltävät Itämeren aallot.
Kappale on lähes 150-vuotias ja romanialainen, mutta katusoittajat ovat tehneet siitä erottamattoman osan Suomen paraatipaikan äänimaisemaa.
Ilma on täynnä kosmopoliittisuutta, kulttuurien sekamelskaa, joka ei tee itsestään numeroa. Torin oranssien (ruokaa) ja valkeiden (tavaraa) kojujen välissä ei tarvitse kuin pyörähtää ja jo kuulee ruotsia, norjaa, tanskaa, kiinaa, japania ja lokkien kirkunaa, joka peittää ne alleen.
Teltoissa myydään Suomea, usein englanniksi. Mansikkalaatikoista töröttää pieniä lippuja todistukseksi aidosta kokemuksesta ja parhaasta laadusta.
Ympärillä on kansallisia symboleita: Presidentinlinna, näköetäisyydellä Tuomiokirkkokin. Paheellisen Havis Amandan patsaan tilalla on aidattu monttu. Alkujaan näissä ei tosin ollut mitään suomalaista, toisin kuin marmorisessa toimistorakennuksessa, joka hohkaa valkoisuuttaan Katajanokan rannassa. Alvar Aallon suunnittelema ”sokeripala” on kenties suomalaisin maamerkki tällä tienoolla, mutta kansallista ylpeyttä se ei herätä – suomalaiset vihaavat sitä.
