Kuka oli Olli Lindholm?
Olli Lindholm kuoli neljä vuotta sitten. Yö-yhtyeen laulaja on suomalaisen miehen arkkityyppi ja ehtymätön tarinoiden lähde. Läheiset ja ystävät kertovat niistä muutaman.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Yö perustettiin Porissa vuonna 1981. Olli Lindholm oli 17-vuotias, Jani Viitanen pari vuotta vanhempi.
”Olin jo silloin aika hyvä kitaristi. Kuuntelin Genesistä ja Yesiä. Olihan se vähän kummallista, kun nuoremmat punkkarit kysyivät, että tulenko soittamaan niiden kanssa”, Viitanen kertoo.
Yhtye vuokrasi tyhjillään olleen omakotitalon treenikämpäkseen. Siellä soitettiin Jussi Hakulisen tekemiä biisejä, juopoteltiin ja nukuttiin.
Kun Yön ensimmäinen albumi Varietee ilmestyi vuonna 1983, se meni listaykköseksi.
Juhannuksena 1985 Hakulinen sai tarpeekseen muiden retkuilusta ja erosi yhtyeestä. Siitä lähtien Lindholmin rooli oli valtava.
Kerran Lindholm ihmetteli ääneen, miksi hän hoitaa kaiken. Viitanen vastasi, että kyllä minäkin voin jotain tehdä. Sovittiin, että Viitanen vuokraa auton seuraavan viikonlopun keikoille.
Matkaan lähdettiin ravintola Rattaanpyörästä. Ensin ravintolan eteen kurvasi yksi vuokra-auto. Pian sen perään toinen.
”Katsoin Ollia kummissani, että mikä juttu tämä on. Sanoin, että ehkä on sittenkin parempi, että sinä hoidat nämä jutut”, Viitanen kertoo. ”Olli stressasi joka helvetin jutusta. Siihen se lopulta kuolikin.”
Viitanen jäi pois yhtyeestä huhtikuussa 2000. Hän laittoi kitaran telineeseen kesken Tavastian keikan ja häipyi. Hän oli huomannut istuvansa mieluummin studion tarkkaamossa kuin keikkabussissa.
Lindholm raitistui samana keväänä. Viitasen mukaan laulaja muuttui sen jälkeen ihan eri ihmiseksi. Vielä vähän aikaa kaksikko soitteli toisilleen jatkuvasti.
”Sitten Olli sanoi: ’Älä vastaa mulle, jos olet kännissä tai krapulassa.’ Hän ei halunnut puhua semmoisen ihmisen kanssa. Kunnioitin sitä, vaikka en oikein ymmärtänyt”, Viitanen sanoo.
Yön maaliskuinen juhlakonsertti Tampereen Nokia Arenalla alkoi yhtyeen ensimmäisellä hitillä Likaiset legendat 1. Myös Viitasen piti soittaa siinä. Vähän ennen esitystä hänet lähetettiin kotiin.
”Mulla oli nahkahousut ja kaikki, mutta mua vitutti. Olin myös kännissä, mutta kyllä mä sen olisin osannut vetää”, Viitanen sanoo.
”Siinä ei vaan ollut mitään semmoista, mitä bändissä soittamisessa oli aikoinaan.”
Olli Lindholm vietti lapsuutensa Pomarkussa ja Porissa. Kun hän oli pieni, jonkun piti olla koko ajan kädenmitan päässä.
”Taaperona Ollilla oli yleensä valjaat, joista joku piti kiinni. Ilman niitä hän olisi kadonnut saman tien”, kertoo Lindholmin serkku Outi Kelloniemi.
Kelloniemen äiti oli Lindholmin äidin sisko. Perheet viettivät paljon aikaa yhdessä, kun lapset olivat pieniä – joulut, juhannukset, kesälomat. Olli oli myös usein hoidossa tätinsä luona.
Alle kouluikäinen Lindholm teki mitä tahansa, kun isommat pojat yllyttivät. Hän joi kuralätäköstä, johon oli pissattu, ja työnsi jäätelötikun takapuoleensa.
Teini-iässä Lindholm innostui punkista. Kelloniemi näki, kun serkku esiintyi koulun kevätjuhlassa. 15-vuotias Lindholm lauloi Ramonesin Blitzkrieg Bopin suomeksi: ”Hyvä juttu / munat ja vittu.”
”Rehtori nousi niska punaisena ja kantoi Ollin pois”, muistelee Kelloniemi.
