Askeleen päähän ydinaseesta
Israel ja Yhdysvallat halusivat estää Irania saamasta ydinasetta. Kuinka vaikeaa sellaisen rakentaminen on?
8
MIN
Iranin ydinohjelmasta on Israelin ja Yhdysvaltain pommitusten päätyttyä jäljellä tukku vastaamattomia kysymyksiä.
Ehkä polttavin niistä on tämä: missä on 408,6 kiloa vaaleanharmaata kiteistä jauhetta? Se on todennäköisesti pakattu suurta kurkkupurkkia muistuttaviin erikoissäiliöihin, joita voi kuljettaa vaikkapa tavallisen farmariauton tavaratilassa.
Valkoinen aine on uraania, joka on rikastettu hyvin lähelle ydinasekelpoisuutta. Se on rikastettu – tai ydinasiantuntijoiden kielellä väkevöity – 60 prosentin vahvuuteen. Ydinasekelpoisen uraanin rajana on yleensä pidetty 90 prosentin vahvuutta.
”Vaikeinta ydinaseen rakentamisessa on ilman muuta riittävän pitkälle rikastetun uraanin tai plutoniumin hankkiminen”, sanoo ylitarkastaja Mikael Moring Säteilyturvakeskus Stukista.
”Se on myös prosessin helpoimmin valvottava osa ja siksi valvonnassa keskitytään siihen. Itse aseen rakentaminen onnistui jo toisessa maailmansodassa, tämän päivän teknologialla se ei ole mitenkään mahdoton juttu.”
Runsaasta 400 kilosta uraania riittäisi aineksia noin yhdeksään ydinaseeseen.
Aseen räjähtävän osan voi valmistaa kahdesta alkuaineesta: plutoniumista tai uraanista. Kehittyneet ydinaseet valmistetaan plutoniumista. Mutta uraanista on helpompi rakentaa yksinkertainen ase.
”Yhdysvallat teki Hiroshimaan pudotetun pommin uraanista. Sitä ei edes kokeiltu etukäteen, koska oltiin jo ennakkoon niin varmoja, että pommi toimii”, Moring sanoo.
Toinen, Nagasakiin pudotettu pommi tehtiin plutoniumista. Sitä kokeiltiin ennen käyttöä.
Uraani ei ole luonnossa erityisen harvinainen aine. Sitä on Suomenkin kallioperässä, ja Kainuun Talvivaaran kaivoksessa sitä otetaan nikkelintuotannon sivutuotteena talteen maailmalle myytäväksi.
Ongelmana on, että maasta kaivettava uraani on lähes kokonaan vääränlaista edes sähköä tuottavan ydinvoimalan polttoaineeksi, saati sitten pommin raaka-aineeksi.
Luonnonuraanissa on vain 0,71 prosenttia ydinreaktiota ruokkivaa uraani 235:ttä. Loppu 99,29 prosenttia on suurimmaksi osaksi sen lähisukulaista uraani 238:aa.
