Pöytä on katettu
Moni on nähnyt hieroglyfejä kuusen rungossa, harva niiden tekijää. Kirjanpainaja on vanhojen metsien tärkeä uudistaja, mutta metsäkeskustelussa sitä pidetään uhkaavana kuusituholaisena.
12
MIN
Kaatuneiden puiden yli, miehenkorkuisen kuusitiheikön sivuitse ja edessä aukeaa valoisa notko. Rinteessä kasvaa vanhoja mäntyjä, viisimetrisiä pihlajanriukuja, haapaa, koivua siellä täällä ja tasaisen vihreitä kuusen siementaimia tiheämmässä kuin metsänhoitaja suosittelee.
Kaiken yllä kurottelee kymmenittäin järeitä kuusenkeloja, muutama lepää jo pitkin pituuttaan maassa.
Nämä kelot ehtivät elää lähes kaksisataa vuotta, kunnes kirjanpainaja-kaarnakuoriainen koitui niiden kohtaloksi viisitoista vuotta sitten.
Voi kuvitella, miltä avoin metsänotkelma näytti, kun jykevät kuusenluurangot olivat täydessä vihreässä voimassaan. Niiden alla aukeni viileä varjo. Ei ollut valoa lehtipuiden vesoa eikä heinien kasvaa.
Kirjanpainaja on pahamaineinen metsätuholainen, jota metsänomistajat syynäävät kuusikoistaan tarkkaan. Kirjanpainajan tappama puu on metsätalousmielessä pilalla, huonolla tuurilla mennyttä saattaa olla koko metsä. Kuusen pahin tuholainen on viime vuosikymmenellä viihtynyt otsikoissa taajaan.
Näistä kuolleista kuusista oppaani, hyönteistutkija Juha Siitonen ei kuitenkaan ole järkyttynyt. Oikeastaan päinvastoin.
