Kirjailijan Ukraina
Öisin Sofija Andruhovytš nukkuu patjalla mahdollisimman kaukana ikkunoista. Päivisin hän kirjoittaa kotimaansa lähihistoriasta ja muistista, joka on taipuisaa kuin vesi.
10
MIN
Zoomin ruudut etähaastattelussa ovat lähestulkoon identtiset. Kaksi kirjailijaa työpöytänsä ääressä kirjahylly selkänsä takana, molemmissa huoneissa syyskuisen keskipäivän kirkas valo. Itse istun Helsingissä ja Sofija Andruhovytš, 42, Kiovassa, nyt jo neljättä vuotta puolustussotaa Venäjää vastaan käyvässä maassa.
Arki Kiovassa on erikoista, Andruhovytš kertoo. Päiväsaikaan kaikki tuntuu melkein normaalilta, ihmiset käyvät kahviloissa ja ravintoloissa ja toimittavat jokapäiväisiä askareitaan.
Öisin pelko on sen sijaan aina läsnä. Koska pommisuojaan meneminen joka ilta olisi mahdotonta, Andruhovytš, hänen miehensä ja 17-vuotias tyttärensä nukkuvat patjoilla kerrostaloasuntonsa keskikäytävällä mahdollisimman kaukana ikkunoista. Ohjuksilta tämä ei pelasta, mutta droonien aiheuttamilta sirpalevaurioilta sen sijaan ehkä kyllä.
”Surullista kyllä, tähän kaikkeen on jollain tavoin tottunut. Mieli on niin joustava, se suojelee ihmistä.”
