Mikä romanttisissa suhteissa pelottaa, Erkka Mykkänen?
Kirjailija Erkka Mykkänen käsittelee tuoreessa teoksessaan sitoutumiskammoaan.
Sydän särkyi neljännellä luokalla.
Erkka Mykkänen oli ihastunut luokallaan olevaan tyttöön, joka ensin tykkäsi hänestä ja sitten ei enää.
Suru tuntui Mykkäsestä musertavalta.
”Parin vuoden ajan olin itkuinen enkä ollut päästä aamuisin sängystä ylös, kouluun meneminen tuntui niin vaikealta”, Mykkänen kertoo.
Samoihin aikoihin hänellä alkoi ilmetä voimakkaita pelko- ja ahdistustiloja. Mykkänen pelkäsi olevansa kuolemansairas tai poikkeava. Hän pissasi istuallaan, ehkä hän ei ollut normaali poika? Hän piti vastaantulevaa koiraa ihanana, ehkä hän oli koiraseksuaali?
Pelot huipentuivat eksistentiaaliseen kauhuun: ehkä koko todellisuus oli huijausta ja vanhemmatkin näyttelijöitä, jotka vain esittivät hänen vanhempiaan.
”Kaikkia näitä pelkoja yhdisti kauhu elämän hallitsemattomuutta kohtaan. Aikuisena mietin, vaikuttiko jätetyksi tulemisen aiheuttama pettymys psyykkiseen oireiluuni.”
Mykkänen on kirjoittamisen opettaja ja kirjailija. Huhtikuussa ilmestyy hänen autofiktiivinen esseeromaaninsa Sellainen mies (Gummerus). Siinä Mykkänen käsittelee rakkautta, sitoutumiskammoa, sukupuolirooleja, parisuhdenormeja, seksiä ja ystävyyttä. Kertojaminä kaipaa romanttista suhdetta, mutta ylivyöryvä sitoutumisahdistus ja pakkoajatukset tekevät siitä mahdottoman.
Mykkäsen mukaan kertojahahmon tarina on hänen tarinansa ja valtaosa teoksesta emotionaalisesti totta.