Tyylileikki
Kirjailija Anu Kaajaa kiehtovat kauneus ja luksus, mutta myös se kaikki mikä jää pinnan alle.
Aika suosii tehokkaita tiivistyksiä ja selkeitä luokitteluja. Anu Kaajan tyyli ei ole sellainen. Flunssasta toipuvan kirjailijan kotona videoyhteyden päässä Turussa on hetken hiljaista.
”Vaikee sanoa sitä lajityyppiä…”, hän aloittaa.
Kaajan uusi romaani Rusetti sijoittuu esineiden, nautintojen ja kauneuden maailmaan – taidemuseoihin, kahviloihin ja teknoklubeille. Pinkin säihkyvä kansi on kuin parfyymipaketti. Tekstin lomassa on teoskuvia, kuvituksia ja alaviitteitä. Romaani pursuaa merkityksiä, anekdootteja, ilkikurisuutta ja ironiaa. Mutta pohjavirtana kulkee yltäkylläisyyteen sisältyvää vieraantuneisuutta ja riistoa.
”Ideana on juuri se, että sitä voi lukea tosi monella eri tavalla. Jonain todella synkkänä kuvauksena rikkaiden turmiosta tai hassunhauskana juttuna.”
Kaaja tunnetaan tyyleillä leikittelystä. Teoksista, jotka yhdistelevät surrealismia, feminismiä ja yhteiskuntakritiikkiä. Teknisestä taidosta ja riemastuttavasta heittäytymisestä, joka on tuonut innostuneita kritiikkejä sekä palkintoja.
Esikoisen, Muodonmuuttoilmoitus-novellikokoelman, eräässä tarinassa Rouva Robinson saapuu kutsuille pukeutuneena kuuteensataan punarintaan. Leda on antiikin myyttiä varioiva, 1700-luvun Ranskaan sijoittuva kirjeromaani.
Edellinen romaani Katie-Kate oli prinsessa- ja pornokuvastoa yhdistelevä satiiri, joka käsitteli yhteiskuntaluokkia ja viihdejulkisuuden rakentamia naisrooleja. Siinä Kate Middletonilta näyttävä skandinaavinainen päätyi lontoolaislähiöön toteuttamaan eläköityneen rojalistipariskunnan seksifantasioita.
Muoto oli kollaasi. Samoin on Rusetin. Se on solmittu surrealismin lisäksi ainakin esseistiikasta ja uutena myös autofiktiosta.
