Korvaako tekoäly sinut, Juhani Mykkänen?
Woltin myynnillä rikastunut yrittäjä on vuoroin innoissaan ja peloissaan tekoälyn takia.
8
MIN
Matkalla Helsingin Ruoholahteen bussin ikkunasta näkyy Wolt-kuski, joka pyöräilee lumessa.
Perillä on kuljettava hissillä kerros alas. Siellä Juhani Mykkänen tulee avaamaan oven juuri perustamalleen crossfitsalille. Hän on sonnustautunut t-paitaan ja sortseihin. Päivän treeni on vielä tekemättä, joten hän on pukenut urheiluvaatteet jo valmiiksi.
Kysymys matkan varrelta on jäänyt pyörimään mieleen: Mitä Mykkänen nykyään ajattelee, kun näkee Wolt-kuskin?
Se ei taidakaan olla mikään kevyt lämmittelykysymys. Mykkäsen vastaus polveilee:
”Wolt-lähetit on tosi tunteita herättävä asia…”
”Musta tuntuu, että koko tästä Wolt-keskustelusta on tullut asia, jota me käytetään tämän ajan peilinä…”
”Se heijastaa tuloerojen kasvua, erilaisia rooleja työmarkkinoilla, maahanmuuttoaiheita ja kaikkia niitä hyviä ja huonoja asioita, joita teknologia on mahdollistanut…”
Mykkänen oli mukana perustamassa teknologiayhtiö Woltia vuonna 2014. Hän työskenteli yrityksessä kymmenen vuotta kirjavissa tehtävissä. Hankki mukaan ravintoloita, teki viestintää ja markkinointia, vastasi asiakaspalvelusta, hoiti henkilöstöasioita, lähti laajentamaan firmaa Ruotsiin…
”Mun rooli oli usein opettaa firmaa ymmärtämään uutta tonttia. Kun olin harjoitellut jonkin aikaa, me rekryttiin siihen joku sellainen, joka oikeasti tietää, mitä tekee.”
”Mun vahvuus on, että pystyn nopeasti opettelemaan uusia asioita.”
Toinen vahvuus vaikuttaa olevan puhuminen. Ainakin itsestä ja omista taidoista puhuminen. Mykkänen on luonut uransa käytännössä puhumalla itsensä eri paikkoihin. Tapa syntyi jo armeijassa. Siellä hän neuvotteli itsensä valokuvaushommiin ilman varsinaista kokemusta. Siten pääsi myös kirjoittamaan varuskunnan lehteen.
Siitä oli hyötyä, kun hän myöhemmin sai päähänpiston hakea kesätoimittajaksi Helsingin Sanomiin. Varsinainen hakuaika oli jo umpeutunut eikä Mykkäsellä ollut juuri aiempaa kokemusta alalta, mutta hänet valittiin. Nykyään Ylen päätoimittajana työskentelevä Riikka Räisänen palkkasi innokkaan nuoren ”riskirekrynä”. Ura Hesarissa sujui lupaavasti. Mykkänen eteni esihenkilöksi Nyt-liitteeseen, mutta ehkä väärään aikaan. Media-alalla ei mennyt noina vuosina hyvin.
Mykkänen päätti irtisanoutua, vaikkei tulevasta ollut tietoa.
Helmikuussa 2014 hän kävi lounaalla ystävänsä, Slushin toimitusjohtajan Mikko ”Miki” Kuusen kanssa. Kuusi kertoi olevansa perustamassa startupia.
Lounaan jälkeen Mykkänen soitti Kuuselle ja kertoi haluavansa mukaan.
Kuusi oli myöntyväinen, sillä piti ystäväänsä fiksuna kaverina. Mykkänen oli myös aiemmin neuvonut häntä Slushin mediasuhteiden kanssa. Asian kanssa ei kuitenkaan kiirehditty, sillä alun koodausvaiheessa Mykkästä ei tarvittu.
Puoli vuotta myöhemmin Mykkänen istui Fredrikinkadulla Slushin toimistolla. Hänen piti selittää viidelle perustajalle, miksi firma hyötyisi työttömästä toimittajasta. Etukäteen hän oli lähettänyt listan perusteluita: imago, verkostot ja viestintätaidot.
Ja ennen kaikkea sosiaaliset taidot. Myönteisyys, avoimuus ja taito puhua ravintolat mukaan. Neuvottelun jälkeen viisikko päätti ottaa Mykkäsen kuudenneksi perustajaksi.
Wolt haluttiin ostaa jo vuonna 2015. Brittifirma Deliveroo tarjosi siitä 25 miljoonaa dollaria. Kauppa olisi tehnyt kaikista perustajista miljonäärejä. Mykkänen ei kuitenkaan halunnut myydä, kuten eivät muutkaan.
Kun yhtiö lopulta myytiin vuonna 2022, hinta oli kivunnut yli seitsemään miljardiin euroon. Kauppa sovittiin maksettavaksi osakkeilla muutaman vuoden kuluessa. Ostajayritys Doordashin osakkeiden arvo laski sittemmin, ja lopullinen kauppahinta elää edelleen. Joka tapauksessa kauppa kuuluu arvioiden mukaan taloushistoriamme kymmenen suurimman joukkoon.
Sen seurauksena Woltin perustajat ovat keikkuneet verokoneiden kärjessä vuosia peräkkäin.
Mykkänen itse tienasi vuonna 2024 yli kymmenen miljoonaa. Samana vuonna hän irtisanoutui yhtiöstä. Sen jälkeen on pitänyt keksiä, mitä seuraavaksi.
Mykkäsen uuteen filosofiaan kuuluu, että kalenterimerkintä saa toistua vain, jos asia on niin mielekäs, että hän olisi valmis vaikka maksamaan siitä.
Niin kuin vaikka crossfit, josta hän on ainakin alkuvaiheessa maksanutkin perustamalla oman salin. Voiton tavoittelua enemmän kiinnostaa yhteisö, Mykkänen sanoo. Hän kokee tarvitsevansa oman ”heimon”, varsinkin nyt, kun Woltin työyhteisöä ei enää ole.
”Mulla on ollut todella evolutiivispsykologinen maailmankuva parikymmentä vuotta.”
”Crossfit on aika hyvä jäljittelemään sellaista apinameninkiä, että välillä vähän kannetaan asioita, välillä juostaan, välillä kiivetään ja välillä hengästytään.”
Se, että voi tehdä vain kivoja asioita, on luksusta, jota saa rahalla. Vapaus ja huolettomuus on Mykkäsen mielestä suurin muutos, mitä raha on tuonut hänen elämäänsä. Voi käydä parhaalla mahdollisella fysioterapeutilla, jos tulee jokin vaiva.
Haastattelupäivänä Mykkänen ei ole vielä tilannut Woltin kautta ruokaa kertaakaan. Edellisenä päivänä hän ”wolttasi” kolmesti. Viime vuonna yli 400 kertaa.
Loppusyksystä Mykkänen kertoi Linkedinissä, että on aloittanut projektin.
Suomen tavoite voisi olla tarjota 2028 mennessä kansalaisille maailman nopeimmat, halvimmat ja silti parhaat julkiset palvelut. Tämän mahdollistavat AI-agentit, hän kirjoitti.
Hän kävi lounaalla omien sanojensa mukaan noin kuudenkymmenen ihmisen kanssa. Ministereiden, virkahenkilöiden, tekoälytutkijoiden, yrittäjien. Tavoitteena oli selvittää, miten julkista hallintoa voisi tehostaa nopeuttamalla valtion tekoälysiirtymää.
Asetelma kuulostaa jotenkin tutulta. Yritystoiminnallaan rikastunut miljonäärimies tajuaa, että julkinen hallinto on paljon startupeja tehottomampi ja päättää korjata tilanteen. Mykkänen ei kuitenkaan näe toiminnassaan yhtäläisyyksiä Elon Muskin Doge-tehokkuusvirastoon.
”On tosi tosi eri asia.”
Voisi ajatella, että julkisen sektorin tehokkuus alkaa kiinnostaa, kun maksaa viisi miljoonaa euroa veroja vuodessa. Mykkänen kuitenkin sanoo saaneensa ajatuksen, kun seurasi viime kesän keskustelua.
”Me keskustellaan siitä, mistä voitaisiin leikata miljardi, vaikka meidän budjetti on melkein 100 miljardia vuodessa.”
”Tuntuu, että meillä on ratkaisun avaimet käsissä.”
Sillä Mykkänen viittaa tekoälyyn. Häntä turhauttaa, että keskitytään leikkaamiseen, vaikka voitaisiin rakentaa parempi ja halvempi tapa järjestää palvelut. Kuulostaa oikeistopoliitikon kielipeliltä. Leikkaaminen kääntyy sopeuttamiseksi ja tehostamiseksi.
Mykkänen tuntuu kuitenkin vilpittömästi uskovan, että kirjausten ja muiden rutiinihommien siirtäminen tekoälylle toisi henkilöstölle enemmän aikaa ihmisten kohtaamiseen.
Ideaali olisi, että kaikki ajateltaisiin uusiksi. Voisiko terveydenhuolto alkaa potilaan sairaushistorian ja lääkityksen tuntevan tekoälyagentin kanssa keskustelemisesta? Ehkä sellainen osaisi arvioida, pitääkö tavata vielä lääkärikin.
Mykkänen uskoo, että Suomi on niin pieni maa, että ketterät teknologiset muutokset olisivat mahdollisia: yhdessä päätetään ja aletaan vain tehdä. Tosin kaikki muut eivät vaikuta uskovan samaan.
”Yksi kokenut poliitikko sanoi mulle, että Juhani, tuohan on 1970-luvun saunapolitiikkaa, että tehdään joku yhteinen päätös.”
”Mulla on se etuoikeus, että mä oon vielä jossain määrin idealistinen, koska mua ei oo vielä siellä julkisen koneiston rattaissa kulutettu puhki.”
”Ja jos pystyisin edes parilla kuukaudella kiihdyttämään Suomea tässä asiassa, sen kansantaloudelliset vaikutukset voivat olla valtavia.”
Tekoälyn kehityksen seuraaminen on yhtä vuoristorataa. Usein Mykkänen on innoissaan. Hän saattaa vaikkapa lausua podcasthaastattelussa: Oikeastaan ei edes haittaa, jos ihmisen ei tarvitse käyttää omia aivojaan yhtä paljon kuin aiemmin.
”Joo, mä yritin siinä vähän ravistella. On ollut aika, jolloin kaikki on osanneet kirjoittaa sulkakynällä ja on ajateltu, että tämä on se tärkeä asia.”
”Mun pointti on, että jo muutaman vuoden päästä tilanteet, joissa pitäisi tuottaa iso määrä tekstiä ilman tekoälyä, on varmaan aika harvassa.”
”Ihan niin usein sun omia aivoja ei enää tarvita, ikävä kyllä.”
Haastattelupäivänä Mykkänen on sen sijaan synkemmissä vesissä. Edellisenä päivänä hän on käynyt tekoälyn kanssa vakavan, ”helvetin pitkän” keskustelun.
Mykkänen oli lukenut taas yhden nettikeskustelun siitä, millainen maailmasta on tulossa, kun superrikkaat omistavat tekoälyn, jonka valta kasvaa.
”Sitten mä screenshottasin sen keskustelun GPT:lle, että hei, analysoidaas nyt läpi, että mikä osa näistä argumenteista on totta ja mikä ei.”
Tekoäly ei luonut kauniita kuvia. Tekoäly pystyy tekemään merkittävän osan yhä useamman työstä seuraavan kymmenen vuoden aikana, Mykkänen sanoo. Häntä pelottavat murroksen sosiaaliset seuraukset.
”Meidän yhteiskunta on perustunut niin paljon työidentiteetille. Se tulee muuttumaan paljon.”
Voiko tekoäly korvata Juhani Mykkäsen?
”Jos puhutaan mun vaikutuksesta läheisiin tai operoidaan fyysisessä maailmassa, niin mulla on varmasti vielä annettavaa.”
Mutta jos kyse on kovasta älyllisestä päättelystä, niin varmasti, hän sanoo.
Mykkänen markkinoi käyttäneensä viime vuosina yli tuhat tuntia tekoälystä oppimiseen.
Voi olla, että siitä huolimatta tekoäly tuntee hänet paremmin kuin hän sen. Se on tarkoituskin: Mykkänen on pyrkinyt opettamaan tekoälylle omaa ajatteluaan ja arvomaailmaansa. Jos se tuntee hänen periaatteensa, sille voi ulkoistaa yhä enemmän suunnittelua tai ajattelua.
Haastattelua edeltävänä päivänä Mykkänen on pyytänyt tekoälyagentiltaan vastauksia haastattelun teemoihin, joista on sovittu etukäteen. Niin kuin siihen, millainen on kymmenen Wolt-vuoden jälkeinen Juhani Mykkänen.
Taloudellisesti vapaa, mutta henkisesti vastuullisempi, tekoäly-Mykkänen kuvailee tämän päivän ihmis-Mykkästä.
Tekoäly taitaa tietää, että Mykkänen on avaamassa hyväntekeväisyysrahastoa, jonka on tarkoitus kohdentaa konkreettista apua köyhille. Ihmis-Mykkänen ei kuitenkaan halua hankkeesta ”superjulkista”.
”Mun kokemus on, että näistä asioista ei oikein voi puhua julkisuuteen niin, että se menisi hyvin.” Hän ei haluaisi hankkeesta mitään ”kilvenkiillotusprojektia”.
Lähteenä on käytetty Katja Boxbergin ja Merina Salmisen teosta Woltin tarina – Kuinka kuuden kaverin älyttömästä ideasta kasvoi miljardifirma (Otava). Suomen Kuvalehden julkaisija Otavamedia kuuluu samaan konserniin kuin Otava-kustantamo.
Oikaisu 9.2.2026 kello 8.10: Mykkänen kirjoitti varuskunnan lehteen, ei Ruotuväkeen, kuten aiemmin luki.