Heureka! Vai eikö sittenkään
Kun tieteessä tapahtuu läpimurto, kunnian saa usein yksi tutkija. Myytti yksinäisistä neroista hämärtää käsitystä tieteen luonteesta, lietsoo kilpailua ja voi kannustaa huijaamaan.
11
MIN
Heinäkuussa 2011 Ruotsista kantautui maailmalle uutinen lääketieteellisestä läpimurrosta.
Karoliinisen instituutin pestaama maineikas italialaiskirurgi Paolo Macchiarini oli siirtänyt keinotekoisen henkitorven 36-vuotiaalle eritrealaiselle opiskelijalle, joka oli hoidettavana yliopiston sairaalassa.
Tekniikka oli uusi. Muovinen henkitorven runko oli päällystetty potilaan kantasoluilla, jotta elimistö hyväksyisi sen.
Loppuvuodesta Macchiarini kirjoitti tiedelehti Lancetissa, että kaikki oli hyvin: potilaalla oli lähes normaalit hengitystiet, uutta kudosta kasvoi.
Se oli lupaavaa. Enää ihmisten ei tarvitsisi odotella sopivia elimiä luovuttajilta, kun niitä voitaisiin tehdä nopeasti mittatilauksena.
Macchiarini hoiti samaan tapaan vielä kaksi muuta potilasta Ruotsissa ja lisää muun muassa Venäjällä. Ihmisiä, joita ei hänen mukaansa muuten olisi voitu auttaa.
Ikävä kyllä kaikki ei mennyt niin kuin itsevarma kirurgi antoi ymmärtää.
Keinohenkitorvet aiheuttivat vakavia ongelmia. Useimmat potilaat kuolivat parin vuoden sisällä.
Joukko lääkärikollegoita valitti Macchiarinista. He epäilivät tämän vääristelleen tuloksiaan. Riippumaton selvitys osoitti vuonna 2015, että tieteellinen näyttö menetelmästä oli ollut heikkoa ja riskit arvioitu huonosti. Asianmukaiset eläinkokeet ja eettiset luvat puuttuivat.
Karoliinisen instituutin johto tuki silti vielä huippurekrytointiaan.
