Miksi olet pessimistinen, Frank Johansson?
Amnestyn toiminnanjohtaja on seurannut Suomen politiikkaa tarkasti kolmekymmentä vuotta. Silti kulunut vuosi on päässyt yllättämään.
Työhuoneen ikkunassa riippuu kaksi pelipaitaa, Arsenalin punavalkoinen ja Malmin Palloseuran keltainen. Frank Johansson sanoo, että hänen ”kovalevystään” noin 90 prosenttia täyttyy vanhoista jalkapallo-otteluista ja -tilastoista.
”Jalkapallo on mulle vapaa vyöhyke, jossa en joudu tekemään yhtään mitään. Multa ei pyydetä eikä vaadita kaikenlaista. Voin ainoastaan seurata sitä.”
Työhuone sijaitsee Amnestyn toimistossa Helsingin Leppäsuolla. Johansson on Suomen osaston toiminnanjohtaja.
Amnesty International on maailman suurin ihmisoikeusjärjestö. Se on perustettu vuonna 1961 ja toimii yli 150 maassa. Suomen osastossa työskentelee yli 30 ihmistä.
Amnesty ei ota vastaan julkista rahoitusta. Sen toiminta perustuu yksittäisten ihmisten lahjoituksiin. Suomalaisia kuukausitukijoita on noin 40 000.
Huhtikuun lopussa Amnesty International julkaisi uuden vuosiraporttinsa. Siinä Suomi sai moitteita. Ilmastotoimet ovat riittämättömiä, sosiaaliturvaa leikataan, turvapaikkapolitiikassa vallitsevat kaksoisstandardit ja rajatoimet ovat kohtuuttomia.
”Jos hiukan vetää mutkat suoriksi, Petteri Orpon hallitus heikentää kaikkia ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta tärkeitä asioita Suomessa.”
Syksyllä 1990 Frank Johanssonin rahat olivat lopussa. Hän oli viettänyt kesää katsomalla jalkapallon MM-kisoja televisiosta, ihailemalla auringonpimennystä Joensuussa ja käymällä Roskilden rockfestivaaleilla Tanskassa.
Amnestyn Suomen osasto haki tiedottajaa, ja Johansson sai paikan. Hän oli seurannut vapaana toimittajana esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän purkamista.
Kuusi vuotta myöhemmin Johansson nimitettiin Suomen osaston toiminnanjohtajaksi. Silloin osasto oli kriisissä. Henkilökunnan määrää oli kasvatettu, mutta varainhankinta oli epäonnistunut. Siksi jäljellä oli enää kolme työntekijää. Johanssonin ensimmäinen tehtävä oli antaa potkut vielä yhdelle.