Maailman Matti

Karismaattinen ja komea Matti Kurikka oli aikansa superjulkkis. Hän oli kirjailija, lehtimies, työväenaktiivi ja utopisti. Ensin Kurikkaa ihailtiin, sitten asiat alkoivat mennä mönkään.

historia
Teksti
Tero Alanko

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Antti Tuurin romaanissa Taivaanraapijat (Otava, 2005) Matti Kurikka puhuu siirtolaisille Imatran haalilla New Yorkissa. Kurikka aloittaa kertomalla, miten sosiaalidemokraatit erottivat hänet puolueesta ja Eetu Salin yritti humalapäissään tappaa hänet. Onneksi suutarinveitsi ei sopinut tappotyöhön.

”En missään nimessä ole keksinyt sellaista tarinaa päästäni. Jostain sen olen löytänyt. Luultavasti vanhasta sanomalehdestä”, Tuuri sanoo. ”Sitä en tietenkään tiedä, onko Kurikan kertoma totta.”

Matti Kurikka syntyi maanviljelijän poikana Tuutarissa, Inkerinmaalla. Hänen esikoisnäytelmänsä Viimeinen ponnistus ilmestyi vuonna 1884, kun Kurikka oli parikymppinen filosofian opiskelija Helsingin yliopistossa.

Viimeinen ponnistus oli yksi harrastajateat­terien suosituimmista näytelmistä 1920-luvulle asti. Se käsitteli maaorjien vapauttamista vuonna 1861. Kurikan seuraavissa näytelmissä näkyi selvästi Minna Canthin vaikutus.

”Hän halusi olla miespuolinen Minna Canth. Kurikalla oli sukupuolten välisestä tasa-arvosta hyvin samankaltaisia ajatuksia kuin Canthilla”, sanoo yliopistotutkija Sami Suodenjoki.

Suodenjoki on yksi Lannistumaton – Matti Kurikan haaveet ja haaksirikot kolmella mantereella -teoksen (SKS, 2022) kirjoittajista.

Vuonna 1888 Kurikka aloitti Viipurin Sanomien toimittajana. Pian hän osti lehden kokonaan itselleen ja ryhtyi sen päätoimittajaksi. Kun Viipurin Sanomat ajautui konkurssiin, Kurikan perhe ja heille rahaa lainannut ensimmäisen vaimon kasvattiäiti menettivät omaisuutensa.

Vielä hetken kohtalo oli armollinen. Vuonna 1897 Kurikka kutsuttiin Työmies-lehden toimittajaksi. Hänestä tuli näkyvä ja vaikutusvaltainen hahmo varhaisessa työväenliikkeessä.

Vuonna 1899 keisari Nikolai II antoi helmikuun manifestin, joka vähensi Suomen valtiopäivien vaikutusvaltaa. Sitä vastustaneeseen kansalaisadressiin kerättiin nopeas­ti puoli miljoonaa nimeä.

Kurikka laati Työmieheen adressia arvostelleen pääkirjoituksen. Hän joutui erityisesti porvariston hampaisiin, mutta kirjoitus aiheutti säröjä myös työväenliikkeen sisällä.

Huhtikuussa Kurikka jätti tehtävänsä Työmiehessä. Hän alkoi suunnitella ihanneyhteiskunnan perustamista. Sopivaksi paikaksi valikoitui Australian Queensland.

Utopioiden perustamisen syyt olivat usein poliittisia tai uskonnollisia. Matti Kurikan omalaatuinen idealismi nojasi sosialismiin ja teosofiaan. Myös tolstoilainen rauhanaate oli hänelle tärkeä.

Karismaattinen Kurikka ja hänen ensimmäiset seuraajansa saapuivat Brisbaneen lokakuussa 1899. Heidän tarkoituksensa oli ”osuustoiminnallisen maanviljely-yhteisön” perustaminen.

Siirtomaahallinto markkinoi Queenslandia paratiisina, mutta perillä suomalaisia odottivat raskas ruumiillinen työ ja huono kohtelu.

”Australian juttu on tyyppiesimerkki siitä, että ihmiset eivät tienneet, mihin olivat ryhtymässä”, Suodenjoki sanoo.