Kaljaa ja kutimia
Perinteinen martta taitaa kodin ja puutarhan. Uuden martan ei enää tarvitse. Riittää, että haluaa oppia yhdessä, kokeilla rohkeasti ja helliä itseään.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Thomas Hakala kutoo. Ilme on keskittynyt, katse seuraa pyöröpuikkoja. Pöydällä on tuoppi olutta ja kerä Novita Isoveljeä, mustaa villasekoitelankaa. Tekeillä on ”KUMman helppo patalappu”.
”Älä näytä niin onnelliselta”, Venla Knuuti sanoo.
”Mä olen niin onnellinen tästä. En osannut kutoa ennen kuin Sonja opetti”, Hakala vastaa.
Hymähdyksiä. Knuuti istuu Hakalaa vastapäätä Bar Femtonissa Helsingin Kalliossa ja kutoo beigeä sukkaa, koska sai jo valmiiksi patalappunsa. Ikkunasyvennyksessä on Sonja Sipponen, jalat reteästi puupenkillä ja kutimissa jo toinen ”KUMman helppo patalappu”.
KUM on lyhenne Kallion Uusista Martoista, uuden ajan marttayhdistyksestä. Sen Kässäkerho kaljaa ja kutimia kokoontuu samassa baarissa joka toinen tiistai, ja parhaillaan työn alla on ”peruskoulun” patalappu, jossa yhdistetään aina oikein – ja helmineuletta.
Sipponen ohjaa muita. Maija Ervelä on mukana, muttei juo kaljaa eikä kudo. Hakalalla on tuopissa mangohapanolutta, Knuutilla ja Sipposella alkoholitonta olutta.
”Mitään ei tarvitse osata, kaikkea voi opetella yhdessä. Kukaan ei ole besserwisser”, Knuuti sanoo.
”Ja miehet voivat yhtä lailla olla marttoja”, Hakala toteaa. Hän liittyi Kallion Uusiin Marttoihin neljä vuotta sitten ja on puheenjohtajana jo toista kauttaan.
Martat on tuttu lähes jokaiselle suomalaiselle. Se on yli 120-vuotias kansalaisjärjestö, perustettu kotien sivistämiseksi. Marttaideologian mukaan paras tapa auttaa perheitä on kodissa tarvittavien tietojen ja taitojen opettaminen, ja sitä järjestö tekee edelleen.
2020-luvulla sen suosio kasvoi äkisti.
Koronavuosina martoilta kysyttiin hygieniasta, etenkin käsienpesusta ja kodin siivouksesta. Sitten yhä enemmän ruokakulujen ja energian säästämisestä, kuten edullisesta arkiruoasta, sesongin raaka-aineista, kodinkoneiden sähkönkulutuksesta ja luonnon ilmaisista antimista, lähinnä villiyrteistä, marjoista ja sienistä.
Marttojen neuvontapuhelin ja Kysy martalta -chat ruuhkautuivat. Avuksi perustettiin Martat-mobiilisovellus, josta sai vinkit ruokaostoksille ja kodinhoitoon nopeasti.
Nykyisin sovelluksella on karkeasti 30 000 käyttäjää ja Marttojen sosiaalisen median kanavilla yli 200 000 seuraajaa. Marttojen verkkosivuilla oli viime vuonna yli 3,5 miljoonaa kävijää.
Arjen kysymyksiin kaivataan vastauksia samaa tahtia, kun itse tekeminen kiihtyy.
Martat oli julkaissut lamavuonna 1993 Penninvenyttäjän keittokirjan, jonka edullisen ruoan reseptit nousivat 2020-luvulla uudelleen arvoonsa.
Huhtikuussa ilmestyi Pertti Jarlan ja Jarkko Lehtopellon Säästäväisen elämän Fingerpori, joka sisältää Marttojen vinkkejä kulutuksen vähentämiseksi.
Mutta koronavuosilla oli myös kääntöpuolensa. Martoille kävi samoin kuin monille järjestöille: jäsenmäärä notkahti eikä ole palautunut ennalleen.
Nykyisin marttoja on vajaat 40 000. Keski-ikä on korkea, yli 60 vuotta. Uusia, nuorempia jäseniä on vaikea houkutella perinteisiin marttayhdistyksiin, jotka kokoontuvat tyypillisesti kerran viikossa marttailtaan seurakunnan tiloihin tai jonkun jäsenensä kotiin.
Mutta nuoria puhuttelevat marttojen perinteiset arvot. Ne ovat yhdessä tekeminen, kestävät valinnat ja avoimuus eli se, että ”marttailu kuuluu kaikille”. Siksi jäsenmaksukin on edullinen, korkeintaan 40 euroa vuodessa.
Sonja Sipponen nojaa Bar Femtonin seinään ja muistelee Kallion Uusien Marttojen perustamiskokousta joulukuussa 2018. Paikalla oli 20–40-vuotiaita kaupunkilaisia, joita kiinnostivat ekologiset valinnat, kulutuksen vähentäminen, kiertotalous, yhdessä tekeminen ja perinteisten taitojen herätteleminen.
”Siis ihan samat asiat kuin marttoja”, hän toteaa. ”Kalliossa asutaan pienissä kodeissa, elämää halutaan kodin seinien ulkopuolelle. Hipsterit olivat sitä mieltä, että martat ovat cool ja marttayhdistyksen voisi perustaa.”
