Että voisi elää häristä
Miriam Cabas on 22-vuotias eläinlääkäriopiskelija, jolle on pienestä asti ollut selvää, että hän haluaa myös härkätaistelijaksi.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Kuin olisi pienen lapsen vanhempi. Sitä on hevosen hoitaminen.
Tummanruskea lusitanianhevonen Brasileña räpyttelee silmiään raukeasti keskipäivän kuumassa auringossa, kun Miriam Cabas suihkuttaa sen päälle vettä letkulla.
”Onko sinulla jano?”
Hevonen juo antaumuksella altaastaan.
Tallin seinustalla pesua seuraa kaksi ketjuin kiinnitettyä koiraa. Kolmas, Juncal, juoksentelee vapaana ja kantaa suussaan oksaa.
Juncal on saanut nimensä härkätaistelijasta kertovasta espanjalaisesta 1980-luvun televisiosarjasta, jonka uusintaa Cabasilla oli lapsena tapana katsoa.
Brasileña on juonut tarpeekseen ja pääsee takaisin tallin hämärään.
Cabas pukee tänään ylleen perinteisen ratsastusasun. Entisaikoina hevosten parissa työskenneltiin karjatilalla tällaisissa vaatteissa: korkeissa napitettavissa housuissa, kauluspaidassa, liiveissä, saappaissa, lierihatussa.
Pukeutuminen kestää, mutta matalassa kivirakennuksessa on mukavan viileää.
Cabas käyttää traje de cortoa esiintyessään härkätaisteluissa täällä Andalucian maaseudulla sekä eläinten valikointitapahtumissa, joissa testataan niiden ”urheutta”.
Vaikka asussa riittää nappeja ja nyörejä, se on varsinaiseen härkätaistelijan asuun verrattuna kevyt.
Sellainen, traje de luces, kaikkine koristeineen tuntuu päällä jäykältä.
”On ihmisiä, jotka laittavat sen eläinten testauksiin, mutta minä en koskaan. Puen sen vain härkätaisteluihin”, Cabas sanoo.
Kerran Cabas oli pukeutunut kultakoristeiseen, valkoiseen asuunsa haastattelua varten kotikylässään Los Barriosissa. Lehdessä julkaistiin hänestä kuva kahvilan terassilla, täydessä härkätaistelijan asussa. Se tuntui niin oudolta.
Cabas istuu puupenkille ja pujottaa jalkoihinsa ratsastussaappaitaan. Hän kertoo ensimmäisestä kerrastaan, kun astui matadorin asussa ihmisten ja härän eteen.
Se oli ”kaunein päivä” hänen elämässään.
”Vähän kuin hääpäivä, kun näkee valkoisissa miehensä.”
Cabas alkoi viisi vuotta sitten kierrellä maaseudulla ja osallistua eläinten valikointitilaisuuksiin. Niin tehtiin ennen vanhaan, kun härkätaistelukouluja ei vielä ollut. Hän pääsi harjoittelemaan punaisen vaatteen, muletan, käyttöä aina tilaisuuden tullen.
Cabas oli aloittanut jo viisivuotiaana Andalusian Algecirasin härkätaistelukoulussa, ollut kirjoilla useissakin alan kouluissa.
