Tuoko suku paineita, Lauri Porra?
Klassisen ja metallimusiikin välillä tasapainoileva säveltäjä ja bassovirtuoosi haluaa huomiota taiteelle, ei taiteilijoille.
8
MIN
Jännitys katosi, kun Lauri Porra riisuutui alasti.
Muusikontaipaleensa ensimmäisen vuosikymmenen ajan hän oli keskittynyt paljon siihen, millainen taiteilija haluaa olla.
”Kärsin esiintymisjännityksestä ja pelkäsin, että minua pidetään tyhmänä ja nolona. Mietin, miten laitan nuotit, jotta minut nähdään niin kuin haluan. Siinä oli paljon sellaista minäkuva-asiaa.”
Sitten hän alkoi tehdä musiikkipäiväkirjaa, johon tallensi rehellisiä tunnelmia ja tuokiokuvia.
”Tajusin, että olin tehnyt ensimmäistä kertaa jotain täysin rehellistä.”
Kun Porra alkoi esittää tätä musiikkia, hän tunsi olevansa henkisesti alasti.
”Esiintymisjännitys katosi, kun minulla ei enää ollut mitään salattavaa. Päästin irti egosta ja keskityin vain siihen, mitä teen. Vasta silloin minusta tuli se taiteilija, joka olin halunnut olla.”
Säveltäjä-muusikko Lauri Porralla on elokuisena maanantaina takana hengästyttävä viikonloppu.
Oli Turun musiikkijuhlat, joiden taiteellisena johtajana Porra aloitti vuoden alussa.
Oli Unelmien Heinola -festivaali, jonka Porra perusti yhdessä vaimonsa, suomalais-ukrainalaisen kapellimestarin Dalia Stasevskan kanssa. Siellä Porra esitti Vantaan viihdeorkesterin kanssa sävellyksensä Seasons in Moominvalley. Samanniminen levy ilmestyi kesäkuussa.
Eikä tässä vielä kaikki.
