Kallis säästö
Hallitus haluaa laskea lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa säästösyistä. Ikärajan pudottaminen ei perustu tutkittuun tietoon, sanoo THL:n asiantuntija. Samaan aikaan myös muut sosiaaliturvan leikkaukset osuvat jälkihuollon nuoriin.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Carolina Kasken kaksion olohuoneeseen on ripustettu omia maalauksia, keskeneräinen teos nojaa seinään. Nakki-kissa, joka yleensä pyörii seurankipeänä hänen ympärillään, piiloutuu keittiöön vieraan saapuessa.
19-vuotiaalla Kaskella on vapaata koulusta, koska koeviikko on alkamassa. Lukiokavereista useimmat asuvat lapsuudenkodeissaan, mutta Kaski on ollut omillaan jo puolitoista vuotta.
Lastensuojelulaitoksessa päivämäärä oli alusta alkaen selvillä: hän lähtee pois sinä päivänä, kun täyttää 18 vuotta.
Kaski asui sijaishuollossa lähes neljä vuotta, siitä lähtien kun hänet otettiin huostaan 14-vuotiaana.
Vuokra-asuntonsa avaimet hän sai jo pari kuukautta ennen lopullista muuttoa. Tuolloin hän vietti aikaa vuoron perään vuokra-asunnossaan ja sijaishuoltopaikassa.
”Se oli tosi hyvä. Olin aika pitkään asunut laitoksessa, ja olisi tuntunut kohtuuttomalta aikuistua yhdessä yössä”, Kaski sanoo.
Harva aikuistuu yhdessä yössä. Syntymäkodista ei yleensä käsketä ulos heti 18-vuotispäivänä. Monet vanhemmat auttavat asunnon hankinnassa ja tukevat taloudellisesti. He neuvovat, miten vaihdetaan sulake tai otetaan vakuutus, ja heidän kanssaan voi purkaa murheitaan ja pohtia elämän valintoja.
Sijoitettuna olleilla nuorilla ei välttämättä ole vanhempia apunaan, tai heidän tukensa ei riitä. Vaikka vanhempi haluaisi auttaa, perheessä tapahtuneet asiat ovat voineet etäännyttää nuorta vanhemmasta. Huostaanottoon johtaneet nuoren ongelmat, kuten päihderiippuvuus, voivat toisaalta olla liian hankalia vanhemmille.
Sijaishuollosta itsenäistyvillä onkin oikeus yhteiskunnan tukeen, jota kutsutaan lastensuojelun jälkihuolloksi. Jälkihuollossa on nykyisin reilut 10 000 nuorta aikuista.
