Diagnoosi: halkoholismi

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.

Taudinkuvaan kuulu seuraavia piirteitä:

Metsässä kävellessä järeä, iso puu laukaisee kaatovietin: miten paljon tuostakin männystä irtoaisi polttopuita! Tai hoitamaton koivikko: miten paljon siivottavaa, miten paljon saisi pilkkeitä!

Vieroitusoireet, hermostuneisuus ja levottomuus, iskevät maaliskuussa, jos ei pääse pilkkomaan klapeja. Kevätahavalla puu kuivuu nopeimmin.

Retkahdukset ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Piti vain ulkoiluttaa sahaa, mutta tuli täysi kuorma, traktorin peräkärry. Tai ihan vain pari rankaa piti enää pätkiä, mutta pimeään asti vierähti.

Markus Savolainen, 45-vuotias mittaustekniikan insinööri, tapaa halata vanhaa puuta ennen kaatoa. Tuossa se mänty on seisonut sata vuotta, ja nyt minä sen kaadan.

”Se on fiftysixty”, hän sanoo. ”Siinä on yhtä aikaa paljon sekä tunnetta että järkeä.”

Viisautta on jättää myös puu pystyyn, jos taidot eivät riitä. Konkeloon jäänyt, myrskyssä kaatunut runko on vaarallinen vastus.

Nyt Savolainen sihtaa lapsuuden kotitilan metsää Siilinjärven Koivusaaressa. Pois joutaa ylispuu, koivu, joka varjostaa tulevia tukkipuita, kuusia. Kuulosuojaimet ja kypärä päähän, Stihl käyntiin. Vielä lovi kaatosuuntaan, sitten teräketju puree puuhun, sahanpurot lentävät.

Viisitoistametrinen, suora koivu rysähtää metsänreunasta pellolle.

Heinäkuun 23. päivä 2018 oli tukahduttavan helteinen. Liian kuuma taimikon raivauk­seen.

Savolainen joi aamukahvia kotonaan Siilinjärvellä. Äijä näyttää viihtyvän metsässä, kaverit olivat huomautelleet ja antaneet somekuvien perusteella lempinimen: halkoholisti. Savolainen ei tuntenut itseään aidoksi metsuriksi mutta kaipasi hengenheimolaisia.

Sumppikupillisen aikana Facebookiin syntyi Halkoholistien tukiryhmä.

”Oletko vannoutunut halontekijä? Onko varastot täynnä, mutta lisää pitää tehdä?” ryhmän esittelyssä kysyttiin.

”Vai menetkö puuhommiin ’akkaa pakoon’?”