Miltä kumihanska haisee, Emilia Kullas?
Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan johtaja kasvoi duunariperheessä, joka hänen mielestään ei ollut duunariperhe.
8
MIN
Emilia Kullas on myöhässä. Tapaaminen on sovittu kymmeneksi aamulla. Kello käy jo viittä yli, mutta Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajaa ei näy Helsingin Arkadiankadulla sijaitsevalla toimistolla.
Sen sijaan kahvihuoneen pöydän ääressä istuu joukko hänen alaisiaan. He ovat pohtimassa kysymyksiä Evan puolivuosittaiseen arvo- ja asennetutkimukseen. Keskeytetäänpä hetkeksi. On tilaisuus puhua pomosta selän takana. Millainen henkilö Emilia Kullas on?
”Eikös Nalle Wahlroos sanonut [kirjassaan] että briljantti. Siinähän se totuus on”, tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto heittää.
”Emilia on reilu, yhteistyökykyinen ja luottaa alaisiinsa”, sanoo toimituspäällikkö Sami Metelinen.
Vaikuttaa siltä, että Evan viiden hengen henkilökunnasta kaikki ovat titteliltään jonkinlaisia päälliköitä. He ovat sitä mieltä, että 54-vuotiaalla Kullaksella, entisellä toimittajalla, on edelleen journalistin vainu. Hän haistaa herkästi, mistä päin tuulee ja mikä kiinnostaa. Ja kuulemma Kullas saa kenet tahansa Suomessa tulemaan vieraaksi Evan tapahtumiin.
Mutta nyt Kullas pyyhältää paikalle, hieman hengästyneenä ja anteeksi pyydellen. Hän istuttaa vieraan työhuoneensa sohvalle ja siirtää sitten itselleen ison tyynyn metalliselle designtuolille.
”Tää on niin epämukava, ei pysty istumaan ilman pehmustetta.”
Tilanne on tukala muutenkin kuin tuolin takia, Kullas sanoo. Henkilöjuttu hänestä.
”En ole tottunut puhumaan itsestäni.”
Elinkeinoelämän valtuuskuntaa kutsuttiin pitkään ”Herrojen Evaksi”. Ennen Kullasta naisia ei sen johdossa näkynyt.
Järjestö perustettiin maaliskuussa 1974. Sen tarkoitus oli puolustaa markkinataloutta suomettumisen ajan vasemmistolaiselta vyörytykseltä.
