Mikä vanhojen metsien suojelussa on pielessä, Panu Halme?
Luonnonsuojelubiologi pitää hallituksen määrittelemiä suojelukriteerejä järjettöminä. Etelä-Suomeen ei jää juuri mitään suojeltavaa.
8
MIN
Iso Sikavuori on 25 hehtaarin metsä Toivakassa Jyväskylän lähellä. Se on eteläosiltaan mäntyvaltainen, pohjoisreunalta järeää kuusikkoa ja puusto pääosin yli satavuotiasta.
Luonnonsuojelubiologian yliopistonlehtori Panu Halme osoittelee puita ja kuvaa metsää tyypilliseksi eteläsuomalaiseksi suojelun kiistakohteeksi.
Metsä on elänyt kauan rauhassa ihmisten toimilta. On runsaasti lahopuuta ja niillä eläviä uhanalaisia lajeja. Kuuluisiko se suojella: riippuu siitä, kuka puhuu ja mihin katsoo.
”Puuston iältä se on niillä rajoilla. Mutta maa- ja metsätalousministeriön ehdottama lahopuumäärä on järjetön. Ei se täyty edes isolta osalta vanhoja suojelualueita.”
Vanhojen metsien suojelu liittyy EU:n biodiversiteettistrategiaan. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö hahmottelivat keväällä suojelun kriteerit. Paperi tuli julki toukokuussa, kun Ylen toimittaja Hanna Eskonen hankki sen tietopyynnöllä. Halme perehtyi paperiin, joka olikin erikoinen näky: siinä oli keltaisella korostettu ympäristöministeriön ehdotukset ja vihreällä maa- ja metsätalousministeriön.
”Siinä aukesi se, että ne ovat riidelleet ihan joka luvusta. Missään nimessä ei ole haettu luonnonsuojelullisesti järkevää yhteistä ratkaisua.”
Kesäkuun alussa, kaksi viikkoa tämän metsäretken jälkeen, Ilta-Sanomat uutisoi hallituksen päätöksestä, jonka mukaan maa- ja metsätalousministeriön esitys voitti täysimääräisesti. Vanhat metsät määritellään niin tiukasti, että Etelä-Suomesta ei löydy juuri mitään suojeltavaa.
