Tarkkailija
Eräänä syyskuun aamuna Afrikassa Ilmari Käihkö päätti, ettei hänestä tulekaan sotilasta. Hänestä tuli sodan tutkija, joka elää kohteidensa kanssa.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Tšadissa Ilmari Käihkö kirjoitti melkein kaiken päiväkirjaan. Siksi hän tietää, että päivä oli sunnuntai 27. syyskuuta 2009.
Yön vartiovuoro oli päättynyt, ja hän käveli teltoille herättämään seuraavaa sotilasta. Sirkat sirittivät ja jossain kaukana haukkuivat koirat. Sammakoita oli niin paljon, ettei Käihkö ollut koskaan nähnyt. Kun sadekausi oli alkanut, sammakoita oli tullut tuhansia. Jotkut joukkueen sotilaat olivat käyttäneet niitä golfpalloina.
Käihkö oli 26-vuotias rauhanturvajoukkojen sotilas. Hän oli ollut Keski-Afrikassa kesästä saakka. Darfurin maakunnassa Sudanin puolella oli taisteltu vuosia ja arvioitiin, että noin 300 000 ihmistä oli kuollut. Yli 250 000 oli paennut Tšadiin.
Suomalaisten leiri sijaitsi pölyisen kiitoradan vieressä Koukou Angaranan kylässä. Joukkueen piti suojata lentokentän laajentamista, mutta mitään ei koskaan tapahtunut. Edes rakentaminen ei edistynyt.
Marraskuussa palvelus päättyisi. Mitä sitten?
Käihkö teki päätöksensä tuona sunnuntaiaamuna. Eiköhän tämä ollut tässä. Hän ei jatkaisi Afganistaniin, vaikka toinen komennus siellä olisi mahdollinen.
Hän yrittäisi palata akateemisiin piireihin. Pohjoismaisessa Afrikka-instituutissa oli vapaana tutkimusavustajan paikka. Se tarkoittaisi palkatonta harjoittelua Tukholmassa, mutta silti.
”Vaikka armeijassa oli viehätyksensä, en päässyt ajatuksesta, että voisin tehdä enemmän”, hän kirjoitti myöhemmin väitöskirjaansa.
Tutkija Jussi Jalonen kehui hiljattain Käihköä.
”Ellen ole sanonut, niin Ilmari Käihkö on yksi harvoja hyviä Ukrainan sotaa kommentoineita asiantuntijoita tässä maassa”, hän kirjoitti Twitterissä maaliskuussa 2023.
Jalonen on Oulun yliopiston dosentti, sotahistorian ja Itä-Euroopan tutkija.
”No-nonsense, no bullshit, brutaalin rehti, puhuu asiat halki vailla kuvitelmia”, Jalonen perusteli.
Hän jatkoi vielä, ettei ole aina ollut Käihkön kanssa samaa mieltä. Mutta tämän tulkinnat ovat perusteltuja ja niistä voi olla eri mieltä, ”sen sijaan, että vain haluaisi hakata päätään seinään”.
Käihkö on nykyään Aleksanteri-instituutin vieraileva tutkija. Instituutti on Helsingin yliopiston alainen, ja siellä tutkitaan Venäjää, itäistä Eurooppaa ja Euraasiaa.
Hän on myös sotatieteiden dosentti ja yliopistonlehtori Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulussa.
Ukrainasta Käihkö on puhunut lukuisissa haastatteluissa. Ruotsalaisessa mediassa, tanskalaisessa ja norjalaisessa mutta ennen kaikkea suomalaisessa. Pyyntöjä alkoi tulla heti helmikuussa 2022. Silloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja syttyi täysimittainen sota.
Käihkö piti haastatteluista kirjaa kuuteensataan saakka mutta sitten ei enää.
Hän itse sanoo, että on ollut arvioissaan varovainen. ”Ehkä verrattuna moneen muuhun kommentoijaan Suomessa.”
”Ihan tarkoituksella, koska se tieto, mihin me pohjataan, ei aina ole hirveän hyvää.”
Käihkö alkoi tutkia Ukrainaa vuonna 2017. Hän olisi halunnut lentää Kiovaan jo paljon aikaisemmin, alkuvuonna 2014, kun ukrainalaiset osoittivat mieltään Maidanin aukiolla ja arvostelivat presidentti Viktor Janukovytšin politiikkaa. Korruptiota, talousongelmia ja sitä, että Janukovytš vei Ukrainaa kauemmas EU:sta. Kohti Venäjää.
