Hyvin hyvin pitkään harjoitellut
Pulitzer-palkitun Elizabeth Stroutin ensimmäinen romaani julkaistiin, kun hän oli 42-vuotias. Siitä lähtien Olive Kitteridgen ja Lucy Bartonin luoja on ollut tuottelias.
10
MIN
Kun The New York Times kaksi vuotta sitten haastatteli Elizabeth Stroutia, hän sanoi tuntevansa itsensä maratoonariksi.
Strout on 68-vuotias ja asuu osin New Yorkissa mutta pääosin Mainessa, Yhdysvaltojen koillisnurkassa.
Hän on Pulitzer-palkittu kirjailija, jonka viimeisin romaani Lucy meren rannalla julkaistiin syksyllä 2022, suomennos viime vuonna. Se oli Stroutin viides teos kahdeksan vuoden sisään.
Siksi juuri maratonvertaus. Hän on kiihdyttänyt nyt, vuosikymmenien pitkäjänteisen työskentelyn jälkeen. Hän on omien sanojensa mukaan aloittanut kirjoittamisen nelivuotiaana, mutta ensimmäinen teos julkaistiin samana päivänä, kun hän täytti 42 vuotta.
”Minusta tuntuu, että olen vain harjoitellut hyvin, hyvin, hyvin pitkään”, Strout on sanonut.
Hänen edellinen romaaninsa oli ehdokkaana Booker-palkinnon saajaksi, ja hän on yltänyt The New York Timesin bestsellerlistan kärkeen, muun muassa.
Työtahti on edelleen pysynyt kovana.
Seuraava romaani ilmestyy englanniksi elokuussa. Se on valmis ja viimeistelty, hetki on sopiva Euroopan-kiertueelle.
Siksi Strout saapui Italian kautta Suomeen, ja hän esiintyi toukokuisena iltana Helsinki Lit -festivaaleilla Savoy-teatterissa.
Tapahtuman juontaja, näyttelijä Alma Pöysti toivotti hänet tervetulleeksi lavalle. Esiin pimeästä käveli tyttömäinen nainen, joka vilkutteli yleisölle.
Elizabeth Stroutin tuotannossa on kaksi henkilöhahmoa, joista hänet erityisesti tunnetaan.
On Olive Kitteridge. Vanha ja kärsimätön entinen opettaja Mainesta. Suuri kuin rupikonna, niin kuin toinen henkilöhahmo häntä kuvailee.
Ja Lucy Barton. Köyhyydessä Illinoisissa kasvanut kirjailija, joka on asettunut New Yorkiin.
Olive ja Lucy, niin kuin Stroutin haastatteluissa usein näistä puhutaan.
Hahmojen asuinpaikoilla on merkittävä rooli Stroutin tuotannossa. Molemmat ovat syntyjään pikkupaikoista mutta suhtautuvat kotiseutuihinsa hyvin eri tavoin. Toinen jää, toinen pakenee näköalattomuutta ja rakastuu New Yorkiin.
Jännite kahden erilaisen maailman, kaupungin ja maaseudun, välillä näkyy läpi Stroutin tuotannon. Hän tekee myös itse selväksi, mitä ajattelee New Yorkista ja Mainesta, joissa on asunut suurimman osan elämästään.
”Kenenkään ei tarvitse käydä Mainessa”, hän sanoo ja nauraa, kun tapaamme hänen suomalaisen kustantamonsa Tammen kirjastohuoneessa, jossa ovat esillä kaikki Keltaisen kirjaston teokset, Stroutin mukaan lukien.
