Meillä on asiaa
Uusi taiteilijapolvi on aina kokenut olevansa radikaali. Tämän hetken nuoret tekijät pohtivat omaa olemistaan maailmassa, sukupuolen häilyvyyttä, mielenterveyttä, lapsuutta, empatian merkitystä. Heitä yhdistää tunne epävarmasta tulevaisuudesta.
Voit myös kuunnella jutun ääniversiona. Lukijana toimii a.i.materin koneääni Ilona.
Syksyllä 1969 Helsingin Taidehallin seinälle nostettiin nelimetrinen puureliefi. Sen viereen asetettiin punainen vaakunateos lastulevystä. Kummankin teoksen keskellä oli sika.
Arvovaltainen jury oli valinnut teokset mukaan Nuorten näyttelyyn. Näyttely oli järjestyksessä jo 23.
Monelle nuorelle taiteilijalle teosten saaminen Taidehallin seinille oli lottovoitto.
Sikateokset oli ripustettu suureen kuvanveistosaliin.
Sikamessias-teoksessa valkoinen sika roikkui mustalla ristillä. Risti ulottui lähes lattiasta kattoon.
Sikavaakunassa käyrän sapelin päällä seisoi Suomen leijonan sijasta iso keltainen sika.
Taiteilija oli 24-vuotias Harro Koskinen.
Koskinen oli erotettu taidekoulusta, koska hän oli maalannut lämpöpatterille punaiset sukat. Porvarillista elämäntapaa kritisoiva humoristinen yhteiskuntakritiikki ja sikateokset olivat liikaa 1960-luvun Suomessa.
Koskinen ja näyttelyn jury saivat syytteen jumalanpilkasta ja Suomen vaakunan häpäisemisestä. Sikateosten tarina on jo legenda.
Oikeudenkäynti ja siihen liittyvä julkinen kohu oli nuorelle taiteilijalle kova paikka.
Vuonna 1974 Koskinen sai tuomion jumalanpilkasta. Hänelle luettiin 70 päiväsakkoa, juryn jäsenille 50.
Presidentti Urho Kekkoselta pyydettiin armahdusta. Kekkonen ei taipunut.
Koskinen silotti tietä uusille taiteilijapolville.
Sikamessias, Sikavaakuna ja myöhempi Sikatuotanto-sarja nousivat suomalaisen pop-taiteen klassikoiksi. Nykytaiteen museo Kiasma on hankkinut ne kokoelmiinsa.
Nuori taiteilijapolvi on kautta aikain kokenut, että se edustaa jotakin uutta, radikaalia.