Tekoäly Mäntsälässä,
Google Muhoksella

Suomen uljaan datatulevaisuuden ääreen pääsisi hiihtämällä, jos tammikuinen lumitilanne Keski-Espoossa olisi hieman parempi. Nyt pitää jättää sukset ladun varteen ja kävellä satakunta metriä voimalinjan pohjaa. Kallion päältä alamäkeen avautuu työmaa.

Etualalla louhitaan kalliota, alempana entisellä savipellolla kymmenkunta kaivinkonetta lastaa maata kuorma-autoihin. Peltoa reunustaneen metsän puut on kaadettu pinoon laajan työmaa-aukean laidalle.

Espoolaismaaseudun rauhasta ei ole tietoakaan, koneet pitävät ääntä ja työmaan eteläpuolella kohisee Kehä III.

Amerikkalainen datajätti Microsoft on rakentamassa Espoon Hepokorpeen uutta datakeskusta. Tai oikeastaan keskuksia tehdään saman tien kolme, toinen Kirkkonummelle ja kolmas Vihtiin. Yhteensä kolmen keskuksen rakentaminen maksaa miljardeja euroja. On salaisuus, kuinka monta miljardia.

Parhaillaan Espoossa siirretään maata ja louhitaan kalliota, keskuksen on tarkoitus käynnistyä keväällä 2027. Kännykän ruudulle avatusta havainnekuvasta voi kuitenkin jo nyt kurkkia, miltä valmis Hepokorvenkallion datakeskus näyttää.

Kuvassa kehätien kupeeseen levittäytyy kaksi korttelillista tiilenpunaisia palvelinsaleja, yhteensä yli 200 000 neliömetriä. Kuin noin kaksi suomalaista jättiostoskeskusta. Niiden lisäksi tontille rakennetaan energiayhtiö Fortumin lämpöpumppulaitos, joka kerää datakeskuksen hukkalämmön kaukolämmöksi espoolaisille.

Arkkitehdin havainnekuvissa ei kuitenkaan näy se kaikkein tärkein. Keskuksen palvelinsaleihin rakennetaan rivi toisensa jälkeen laitetorneja, jotka täytetään hieman pizzalaatikkoa muistuttavilla palvelintietokoneilla.

Suuressa datakeskuksessa koneita saattaa olla satatuhatta. Tiukkaan pakatut palvelimet kuumenevat kuin sähkökiukaat, joten niitä jäähdytetään puhaltamalla laitetorneihin kylmää ilmaa.

Suomesta on ainakin talousuutisten perusteella tullut jonkinlainen pohjoisen datakeskusmagneetti, keskuksia rakentavat nyt monet muutkin kuin Microsoft.

Nebius laajentaa Mäntsälässä sijaitsevan tekoälyyn keskittyvän datakeskuksensa kolminkertaiseksi. XTX Markets rakentaa parhaillaan Kajaaniin sadan miljoonan euron datakeskusta. Kouvolan Ummeljoelle valmistuu loppuvuodesta AtNorthin suuri palvelinkeskus.

Nykyään päätyy huomaamattaan asioimaan datakeskuksen kanssa, teki miltei mitä tahansa: kun lähettää kulmikkaan X-postauksen, ostaa alennusverkkarit verkkokaupasta, lukee opettajan lähettämän Wilma-viestin, hankkii bussilipun, lainaa kirjan kirjastosta.

Suurista saleista täynnä tietokoneita on tullut kaikkeen liittyviä taloussampoja. Sen huomaa myös, kun lukee maailman kymmenen arvokkaimman pörssiyhtiön listaa.

Äkkiseltään listalta löytyy tammikuun puolivälissä yksi yhtiö, joka ei ole jollain tapaa datakeskusalalla: Saudi-Arabian kansallinen öljy-yhtiö Saudi Aramco. Muut yhtiöt listalla ovat joko riippuvaisia datakeskuksista, kuten amerikkalaiset Amazon ja Microsoft, tai sitten ne valmistavat keskusten käyttämiä mikropiirejä, kuten taiwanilainen TSMC.

Tosin pienellä lisäselvittelyllä selviää, että myös saudien öljy-yhtiö on käyttämässä miljardeja dollareita tekoälykäyttöön tarkoitettujen datakeskusten rakentamiseksi Saudi-Arabiaan.

Juuri tekoälyn takia uusia datakeskuksia rakennetaan vimmaista tahtia. AI on nyt muotia, ja sekä tekoälymallien kehittämisessä että niiden käyttämisessä tarvitaan mahdollisimman paljon mahdollisimman tehokkaita tietokoneita.

Pelkästään Microsoft on ilmoittanut käyttävänsä vuodessa 80 miljardia dollaria eli miltei 78 miljardia euroa uusien palvelinkeskusten rakentamiseen. Suomen valtion budjetti oli viime vuonna 87,9 miljardia euroa eli amerikkalaisyhtiön yhden vuoden datakeskusrahoilla kuittaisi valtion menot tammikuun ensimmäisestä päivästä lokakuun loppupuolelle asti.

Ei ole aivan tavallista, että kaksikin hallituksen ministeriä kokoontuu televisiokameroiden eteen kertomaan, että valtio on myynyt metsämaata Kajaanista ja Muhokselta. Marraskuun lopussa sekä pääministeri Petteri Orpo (kok) että maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd) kuitenkin pitivät tiedotustilaisuuden, jossa kerrottiin yhteensä 1 400 hehtaarin maakaupoista.

Pääministeritason hyväksi talousuutiseksi maakaupat nosti ostajan nimi: Google.

Amerikkalainen it-jätti osti maat, koska se selvittelee uusien datakeskusten rakentamista Suomeen. Virallista päätöstä rakentamisesta ei ole tehty eikä välttämättä tehdäkään vielä vuosiin. Silti ministerien sanavalinnat olivat valtion lehdistötiedoteasteikolla suorastaan innostuneita.

”Olen hyvin iloinen Googlen ilmoituksesta”, tiedotti pääministeri Orpo.

Äkkiseltään pääministerin iloa on helppo ymmärtää. Suomen mollivoittoisessa taloustilanteessa datakeskusuutiset kuulostavat suorastaan mainiolta.

Että joku haluaa sijoittaa miljardeja Suomeen. Eikä mihinkään menneen maailman hiilivoimalaan vaan datakeskukseen. Tekoälyä Mäntsälässä, Google Muhoksella, tässähän ollaan teknologian kehityksen eturintamassa.

Uudet datakeskukset ovat kansantalouden kannalta hyviä mutta eivät erinomaisia uutisia.

Suomen taloudelle paras mahdollinen investointi on sellainen, joka työllistää paljon ihmisiä ja mielellään korkean osaamisen töihin, joista maksetaan hyvää palkkaa.

Ehkä kyseessä on perinteinen tehdas, joka ihan oikeasti valmistaa asioita eikä vain liikuttele bittejä. Siinä tapauksessa mieluusti kotimaisista raaka-aineista ja niin, että raaka-aine jalostetaan täällä mahdollisimman arvokkaaksi lopputuotteeksi.

Tällaisen kansantalouden unelmatehtaan omistaa yritys, joka maksaa voitoistaan yhteisöveroa Suomeen.

Ja voiko vielä esittää yhden toivomuksen? Talouden kannalta parhaita investointeja ovat sellaiset, joiden perustamiseen käytetystä rahasta mahdollisimman suuri osa jää Suomeen.

Uuden datakeskuksen rakentaminen on miljardi-investointi. Tai oikeastaan kaikkein uudenaikaisimmissa tekoälykäyttöön tarkoitetuissa keskuksissa miljardi euroa on pikkuraha.

Googlella on Haminassa perinteinen datakeskus, johon se on runsaassa 13 vuodessa sijoittanut yhteensä 4,5 miljardia euroa. Pelkästään uusin, parhaillaan rakenteilla oleva laajennus maksaa miljardin.

Se tekee Haminan palvelinkeskuksesta Suomen historian toiseksi kalleimman teollisen investoinnin heti Olkiluodon ydinvoimalan kolmosyksikön jälkeen.

Vertailun vuoksi Suomen uudenaikaisin sellutehdas maksoi runsaat kaksi miljardia euroa. Metsä Fibren Kemiin rakentama tehdas avattiin viime vuonna, ja se tuottaa yli miljoona tonnia selluloosaa vuodessa. Googlen Haminan palvelinkeskuksen hinnalla ostaisi siis kaksi Kemin sellutehdasta ja jäisi vielä joitakin satoja miljoonia euroja ylikin.

Uuden datakeskuksen rakentamisesta jää paljon rahaa Suomeen: maata pitää siirtää, voimalinjoja vetää, teitä ja seiniä rakentaa.

Valtaosa keskukseen uppoavista euroista kuluu kuitenkin sen sisälle sullottaviin palvelintietokoneisiin. Esimerkiksi Google käyttää keskuksissaan varta vasten valmistuttamiaan koneita. Ne on tehty jossakin aivan muualla kuin Suomessa, meillä viimeinen perinteisiä tietokoneita valmistava tehdas sulki ovensa vuonna 2000.

Datakeskus työllistää eniten silloin, kun sitä vasta rakennetaan. Valmiissa keskuksessa koneet käyvät omassa rauhassaan pimeissä saleissa ja työntekijöitäkin tarvitaan yleensä vain kourallinen, esimerkiksi Mäntsälän puolen miljardin euron datakeskus työllistää valmistuttuaan 30 ihmistä.

Tässäkin suhteessa Google on poikkeus, sen Haminan datakeskus on niin suuri, että työntekijöitä tarvitaan jo lähes 500. Työpaikkojen määrässä mitattuna datakeskuksen voisi arvioida olevan taloudelle parempi kuin tuulivoimapuisto mutta huonompi kuin sellutehdas.

Isommissa datakeskuksissa tarvitaan monenlaisia työntekijöitä portilla päivystävistä vartijoista ja työntekijöitä ruokkivista kokeista teknisempiin osaajiin, jotka esimerkiksi vaihtavat rikki menneitä palvelinkoneita. Suomessa on aloitettu datakeskustyöntekijöiden kouluttaminen useammassakin oppilaitoksessa.

Perussääntö on kuitenkin se, että datajättien korkeimman osaamisen työpaikat sijaitsevat yleensä jossain aivan muualla kuin niiden palvelinkeskukset. AI-osaajat ja data­velhot tekevät töitään vaikkapa San Franciscossa tai Lontoossa, eivät Muhoksella tai Mäntsälässä.

Googlen palvelinkeskus Haminassa ei ole tuonut yhtiön tutkimus- ja tuotekehitystyötä Suomeen.

Googlen, Amazonin ja Microsoftin kaltaiset nettijätit maksavat suurimman osan veroistaan sinne, missä ne tuottavat eniten lisäarvoa.

Esimerkiksi Googlen emoyhtiö Alphabet on perinteisesti maksanut kaikista veroistaan 80–90 prosenttia Yhdysvaltoihin, jossa on yhtiön pääkonttori. Siellä tehdään myös suurin osa yhtiön tutkimus- ja kehitystyöstä.

Se ei merkitse, etteikö datakeskuksista jäisi Suomeen veroeuroja. Googlen suomalainen datakeskusyhtiö Tuike Finland on ollut useana vuonna Kymenlaakson suurin yhteisöveron maksaja. Pienelle kunnalle pelkästään datakeskuksen maksama kiinteistövero voi olla jättipotti.

Yksi keskisuuri datakeskus voi käyttää vuodessa sähköä yhtä paljon kuin koko Lahden kaupunki.

Miksi datakeskuksia nousee juuri Suomeen?

Voiko kyse olla Nato-jäsenyyden tuomasta vakaudesta? Tai ehkäpä koulutetusta väes­töstä, halvasta rakennusmaasta tai vaikkapa suotuisasta bisnesilmapiiristä?

Tärkein syy Suomen datakeskusryntäykseen on huomattavasti yksinkertaisempi: 46 euroa.

Sähkö maksoi Suomessa vuonna 2024 keskimäärin 46 euroa megawattitunnilta. Hinta oli Euroopan kolmanneksi halvin heti Ruotsin sekä Norjan jälkeen. Esimerkiksi Saksassa megawattitunnista virtaa joutui viime vuonna pulittamaan keskimäärin 79 euroa, Irlannissa peräti 109 euroa.

Kerrostalossa asuvalle sähkönkuluttajalle megawatti saattaa olla hieman etäinen käsite. Nelihenkiseltä kerrostaloperheeltä menee keskimäärin vajaa kolme kuukautta kuluttaa yksi megawattitunti sähköä. Ison sähkölämmitteisen omakotitalon sähkönkulutus taas on keskimäärin puolitoista megawattituntia kuukaudessa.

Keskikokoiseksi luokiteltava uusi datakeskus kuluttaa yhden megawattitunnin sähköä 36 sekunnissa.

Käytännössä datakeskukset ostavat sähkönsä pitkillä sopimuksilla paljon keskiarvoja halvemmilla hinnoilla. Silti Euroopan edullisimpiin kuuluva sähkö on oiva kilpailuvaltti, kun isot yhtiöt laskevat, mihin ne haluavat datamyllyjään rakentaa.

Muutaman kymmenen euron erot sähkön hinnassa eivät äkkiseltään tunnu kovin merkittäviltä, kun suuren datakeskuksen rakentaminen maksaa useita miljardeja euroja. Datakeskukset ovat kuitenkin ahneita sähkösyöppöjä, yksi keskisuuri datakeskus voi käyttää vuodessa sähköä yhtä paljon kuin koko Lahden kaupunki.

Suomen asemaa halvan sähkön ihmemaana pönkittää myös se, että valtio tukee riittävän energiatehokkaita datakeskuksia verohelpotuksella. Tavallinen sähkölämmittäjä maksaa megawattitunnista sähköä vajaa 28 euroa veroa, datakeskukselle vero on vajaa 80 senttiä megawattitunti.

Datamyllyjä houkuttelee Suomeen paitsi se, että sähkö on halpaa, myös se, että sähkö on tietynlaista.

Keskikokoisen kaupungin verran vuodessa sähköä kuluttava datakeskus on keskisuuri ilmasto-ongelma, jos sen käyttämä sähkö tehdään vaikkapa polttamalla hiiltä tai maakaasua. Esimerkiksi Google, Amazon ja Microsoft ovat antaneet kunnianhimoisia lupauksia datakeskustensa aiheuttamien hiilipäästöjen painamisesta nollaan.

Suomessa lupauksia on helppo noudattaa, sillä vuonna 2024 tuotetusta sähköstä 95 prosenttia laskettiin olevan päästötöntä. Ydinvoimalla tuotettiin vajaa 40 prosenttia sähköstä, tuulivoimalla 25 prosenttia ja vesivoimalla taas parikymmentä prosenttia.

Yhdistelmä tasaisen edullisesta ydin- ja vesisähköstä sekä ajoittain lähes ilmaisesta tuulivoimasta on datakeskusyhtiön unelma. Google on tehnyt Suomessa sopimuksia, joissa se on ostanut useiden tuulivoimapuistojen koko sähköntuotannon Haminan palvelinkeskuksensa käyttöön kymmenen vuoden ajaksi. Seuraavaksi pitkiä ostosopimuksia ryhdytään todennäköisesti solmimaan eri puolille Suomea rakennettavien suurten aurinkovoimaloiden kanssa.

Muualla maailmassa suurilla datakeskusyhtiöillä alkaa kuitenkin olla paheneva sähköongelma, jota ne pyrkivät ratkomaan enemmän tai vähemmän tieteiskirjahenkisillä tavoilla.

Amazon esimerkiksi rahoittaa yhtiöitä, jotka aikovat imuroida hiilidioksidia pois ilmakehästä. Huomattavasti yksinkertaisempi ratkaisu on perinteinen ydinvoima. Jatkuvasti suuria määriä sähköä jauhava ydinreaktori on hyvä pari jatkuvasti suuria määriä sähköä käyttävän datakeskuksen kanssa.

Syyskuussa amerikkalainen energiayhtiö Constellation ilmoitti käyttävänsä 1,6 miljardia dollaria Pennsylvaniassa sijaitsevan ydinvoimalan uudelleen avaamiseen. Vuonna 1974 käynnistetty voimala suljettiin viisi vuotta sitten taloudellisesti kannattamattomana.

Nyt uudelleenkäynnistäminen lyö leiville, koska Microsoft sopi ostavansa kaiken voimalan tuottaman sähkön datakeskustensa käyttöön seuraavan 20 vuoden ajan.

Osana voimalan henkiin herättämistä sen nimi muutetaan. Aiemmin Three Mile Islandina tunnetussa voimalassa sattui vuonna 1979 Yhdysvaltain historian pahin ydinonnettomuus, kun voimalan toisen reak­torin ydin suli osittain.

Voimalan uusi nimi on Crane Clean Energy Center, Cranen puhtaan energian keskus.

Amerikkalaiset datajätit ajavat myös uusien ydinvoimaloiden rakentamista. Kyse ei kuitenkaan ole perinteisistä jättivoimaloista, joiden rakentaminen kestää vuosikymmenen ja maksaa kymmeniä miljardeja.

Sekä Amazon että Google ovat sijoittaneet rahaa uudenlaisten pienydinvoimaloiden kehittämiseen ja käynnistämiseen.

Toistaiseksi vasta suunnitteluvaiheessa olevat pikkureaktorit tuottavat sähköä vain murto-osan perinteisistä ydinvoimaloista. Niiden rakentaminen on kuitenkin no­peaa, ja tavoite on, että vaikkapa merikonttiin mahtuvia mikroydinvoimaloita voidaan valmistaa halvalla sarjatyönä.

Datakeskus rakennetaan aina lähelle
mahdollisimman järeää voimalinjaa.

Kun 1900-luvun alussa Suomeen alettiin rakentaa paperitehtaita, patruuna katsasti tehtaalle paikkaa kosken kupeesta, koska virtaavasta vedestä sai sähköä.

2020-luvulla datakeskus rakennetaan aina lähelle mahdollisimman järeää voimalinjaa, koska oikeastaan palvelinkeskus on kone, joka muuttaa sähköä lämmöksi ja Google-hauiksi, bussilipuiksi, Tiktok-videoiden näytöiksi, äänikirjan kuuntelukerroiksi tai vaikkapa tekoälymallin kirjoittamiksi riimirunoiksi.

Suomessa päästöttömälle sähkölle alkaa kuitenkin olla monta muutakin ottajaa kuin datakeskukset. On orastavaa vetytaloutta, on vihreää terästehdashanketta, kaikki perustuvat halvalle ja riittävälle sähkölle.

Sähkön kulutuksen on Suomessa arvioitu lähes puolitoistakertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Viiden vuoden kuluttua sähköä tarvittaisiin siis lisää noin neljä perinteistä ydinvoimalallista.

Lähivuosina Suomeen ollaan kyllä rakentamassa uutta tuuli- ja aurinkovoimaa liki maailmanennätystahtiin. Ongelmana on sähkön riittävyys silloin kun ei tuule eikä paista. Miljardeja euroja maksavaa datakeskusta tai vetytehdasta ei ole tarkoitus käyttää vain tuulisina päivinä.

Esimerkiksi Microsoftin Hepokorven datakeskuksen lupapapereissa sen arvioitu käyttöaika on 8 760 tuntia vuodessa eli 24 tuntia vuoden jokaisena päivä.

Nykyään säistä riippumatonta perusvoimaa saadaan Suomessa vesi- sekä ydinvoimaloista. Vesivoimaa tuskin enää rakennetaan ympäristösyistä.

Ydinvoimassa taas Hanhikiven rakennustöiden alkuvaiheeseen edennyt voimalahanke kaatui Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Olkiluodossa Teollisuuden voimalla oli jo periaatelupa neljännen reaktorin rakentamiseen, mutta yhtiö päätti vuonna 2015 olla hakematta lupaa voimalalle.

Viime aikoina ydinvoimasta on Suomessakin alettu puhua taas muuallakin kuin nykyisten voimaloiden tuotantokatkoista kertovissa pikku-uutisissa.

Tammikuun puolivälissä ilmasto- ja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok) sanoi, että Suomeen tarvitaan uusi, iso ydinvoimala.

Loviisan ydinvoimalan omistava Fortum selvittelee parhaillaan uuden voimalan rakentamisen edellytyksiä sekä Suomessa että Ruotsissa. Työn on tarkoitus valmistua keväällä.

Tammikuussa uutistoimisto STT kertoi energiayhtiö Fortumin lobanneen sekä elinkeino- että valtiovarainministeriötä uuden tuen myöntämisestä ydinvoiman lisärakentamiselle. Uutisen mukaan ministeriöiden mielipiteitä muokkaamassa oli ollut myös Microsoftin edustajia.