Brexitin kummisetä teki paluun

Toukokuussa osassa Englantia pidettiin paikallisvaalit, joissa murskavoittoon nousi populistinen laitaoikeistopuolue Reform UK. Sitä kannatettiin erityisesti työväenluokkaisilla alueilla sekä alueilla, joilla aikoinaan äänestettiin brexitin puolesta.

Reform UK:ta johtaa EU-vastaisena meppinä ja brexitin kummisetänä tunnetuksi tullut Nigel Farage, 61.

Hänestä puhutaan jopa Britannian mahdollisena seuraavana pääministerinä. Se olisi kaksipuoluemaassa järisyttävää. Nyt Reform UK:lla on vain viisi paikkaa parlamentin alahuoneen 650:stä.

Nigel Farage pääsi Britannian parlamenttiin ­ensim­­mäistä kertaa viime kesänä. Yritys oli jo kahdeksas.

Entinen pörssimeklari on kuitenkin vaikuttanut politiikassa vuosikymmeniä. Farage johti pitkään Ukip-puoluetta, jota hän oli perustamassa 1990-luvun alussa. Se ajoi Britannian eroa Euroopan unionista.

Vaikka Ukipin kannatus ylsi 2000-luvulla yli kymmeneen prosenttiin, Britannian vaalitavan vuoksi se sai vain yksittäisiä edustajia parlamenttiin. Britanniassa kullakin äänestysalueella valitaan vain eniten ääniä saanut ehdokas.

Eurovaalien suhteellinen vaalitapa sen sijaan mahdollisti Faragelle meppiuran, ja Ukipista nousi europarlamenttiin moni muukin.

Ukipin suosion kasvu oli yksi syy sille, että konservatiivipääministeri David Cameron lupasi vuonna 2013 kansanäänestyksen EU-erosta.

Äänestystulos oli sen verran tiukka, että ilman Faragen ahkerointia Britannia saat­taisi vielä olla jäsen, sanoo toimittaja Micha­el Crick. Hän on kirjoittanut Faragesta yksityiskohtaisen elämäkerran.

Ilmiömäiset viestintätaidot, huumori, räiskyvä nauru ja kyky nauraa itselleen. Faragella on useita valtteja, Crick listaa.

”Farage on epäilemättä viime vuosikymmenten paras puhuja ja viestijä Britannian politiikassa.”

”Hän rakastaa väittelyä. Hän rakastaa äänestäjien tapaamista kadulla. Hän nauttii heidän suostuttelustaan, kun he ovat eri mieltä.” Ihmisten huomio on Faragelle kuin huumetta, Crick sanoo.

Farage tunnettiin jo Dulwich Collegessa väittelyihin mielellään osallistuvana rääväsuuna. Vuonna 1619 perustetun yksityiskoulun lukukausimaksut maksoi isä, joka työskenteli Lontoon pörssissä.

Koulukaverit muistavat nuoren Faragen myös rasistisista ja antisemitistisistä puheistaan. Hän ihaili konservatiivipoliitikko Enoch Powellia, joka tunnettiin ei-valkoisen maahanmuuton verisestä vastustamisesta.

Farage on sittemmin johdonmukaisesti halunnut estää maahanmuuton. Hän on itse aina kieltänyt olevansa rasisti, mutta merkittävä osa briteistä on hänen puo­lueestaan eri mieltä.

Viime vuosina Farage on esimerkiksi sanonut, että yhä useampi maan nuorista muslimeista vihaa brittiläisiä arvoja.

”Hän uskoo englantilaismiesten luonnolliseen ylemmyyteen – se on sellaista sadan vuoden takaista rasismia”, Crick kuvailee.

Faragen julkisuuskuvassa onkin aimo annos menneiden aikojen kartanonherraa.

Hän pukeutuu keikarimaisiin pukuihin ja täydellisesti kiillotettuihin kenkiin. Hän on huomattavan varakas: kansanedustajan palkkioidensa lisäksi hän tienasi viimeisen vuoden aikana sivutöillään yli miljoona puntaa. Farage on myös lontoolaisen suljetun herraklubin jäsen ja rakastaa hienoja ravintoloita.

Faragen lounasperinne PFL, Proper Fucking Lunch, kestää elämäkerturin mukaan monta tuntia, ja sen aikana seurue juo pullokaupalla viiniä.

Farage tottui kosteisiin lounaisiin työskennellessään Lontoon metallipörssissä meklarina. Hän päätyi sinne 16-vuotiaana suoraan koulusta golftuttavansa kautta. Hän oppi golfaamaan Lontoon laitamilla sijaitsevassa kotikylässään Downessa, jossa hänellä on edelleen koti.

Meklariaikoinaan Farage sai kimmokkeen EU-kritiikilleen, kun Britannia liittyi Euroopan valuuttakurssijärjestelmään. Moni piti sitä askeleena kohti yhteisvaluuttaa ja syvempää poliittista yhdentymistä.

EU-vastaisuuden huippukohta oli brexit vuonna 2020. Ukip oli täyttänyt tehtävänsä, ja Farage erosi puolueesta.

Faragen seuraava hanke oli nimeltään Brexit-puolue. Se ajoi mahdollisimman täydellistä eroa EU:sta. Korona-aikana puolue vaihtoi nimensä Reform UK:ksi ja otti tähtäimeensä koronarajoitukset.

Vuonna 2021 se julkaisi laajemman, erityisesti maahanmuuton vastustamiseen keskittyvän ohjelman.

Reform UK lupaa pysäyttää pienillä veneillä Englannin kanaalin yli saapuvat turvapaikanhakijat ja palauttaa heidät Ranskaan. Se haluaa vetää Britannian pois Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja jäädyttää ”ei-välttämättömän” maahanmuuton.

Lisäksi puolue lupaa lukuisia veronkevennyksiä, isänmaallisuutta kouluihin sekä luopumista ilmastotoimista.

Suunnitelmissa on myös brittiversio Yhdysvalloista tutusta hallinnon tehokkuusvirasto DOGE:sta. Mallia on kenties otettu Donald Trumpilta, jonka tukija ja henkilökohtainen ystävä Farage on. Farage esimerkiksi kampanjoi Trumpin hyväksi jo tämän ensimmäisellä kaudella. Viime marraskuussa hän osallistui kutsuvieraana vaalivalvojaisiin Mar-a-Lagossa.

Michael Crickin mukaan Farage pitää autoritäärisistä johtajista. Vuonna 2014 hän nimesi poliittiseksi idolikseen Vladimir Putinin. Hän tarkensi, ettei arvosta Putinia ihmisenä vaan poliittisena toimijana.

Sittemmin Farage on sanonut Ukrainan sodan olevan seurausta EU:n ja Naton laajenemisesta itään. Hänestä länsi provosoi Venäjän sotaan.

”Toki se oli [Putinin] syytä”, hän totesi BBC:lle viime kesänä.

Crick arvioi, että Britannian tuki Ukrainalle saattaisi hiipua, jos Farage päätyisi pääministeriksi.

Britannian seuraaviin parlamenttivaaleihin on todennäköisesti neljä vuotta. Kesällä Reform UK:n kannatus on entisestään kasvanut noin 29 prosenttiin ja se on nyt maan suosituin puolue.

Crick ei silti pidä Faragen pääministe­riyttä todennäköisenä. Puolueen talouslupauksissa ei ole hänestä päätä eikä häntää: luvataan mittavia veronkevennyksiä ja silti myös lapsilisien laajentamista ja lisärahoitusta terveydenhoitoon.

”Siihen menisi miljardeja. Maa joutuisi vararikkoon.”

Faragella on myös tapana toteuttaa puhdistuksia, Crick sanoo. Siksi puolueessa ei ole tarpeeksi uskottavia poliitikkoja, joista kasata hallitusta. Faragen puolueilla on muutenkin riitainen maine, ja lähtijöitä on ollut myös tänä vuonna. Sellainen syö uskottavuutta.

Vaikka Farage on tällä hetkellä Britannian suosituin poliitikko, selvä enemmistö briteistä ei pidä Reform UK:ta valmiina hallitukseen eikä näe Faragea seuraavana pääministerinä.

”Eräs kommentaattori kuvaili tässä vähän aikaa sitten, että ihmiset näkevät Reform UK:n yhden yön juttuna”, Crick kuvailee.

Faragen puolue kiehtoo monia brittejä, mutta sen kanssa ei haluta vakavaa suhdetta.