Uudet kodittomat
Suomessa asunnottomat eivät majaile telttakylissä, he ovat piilossa asuntoloissa ja sukulaisten nurkissa. Viime vuonna asunnottomuus lisääntyi ensi kertaa vuosikymmeneen. Se koskettaa myös työssäkäyviä.
Kallion virastotalo kokoaa kirjon kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluita.
1960-lukulaisen virastojätin aulassa on hiljaista, vain muutamia ihmisiä. Hoito ja huolenpito siellä missä sinäkin, julistaa mainosplakaatti. Aulan seiniä koristaa Petri Makkosen abstrakti teossarja Toiset kerrokset. Anne Kinni johdattaa hissillä kolmanteen.
Kinni on projektipäällikkö Helsingin kaupungin asumisneuvonnassa, jonka johto toimii Kalliossa. Asiakastyötä on eri puolilla kaupunkia.
Ajat ovat huolestuttavat.
Kinni kertoo, että ihmiset ovat tehneet paniikkiratkaisuja hallituksen tukileikkausten ja asumistuen rajausten jälkeen.
”Perhe saattoi muuttaa yksiöön tai pieneen kaksioon, kun he säikähtivät, että nyt pitää muuttaa.”
Äkkiratkaisujen selvittely jälkikäteen on hankalaa.
Asumisneuvonta on ennaltaehkäisevää palvelua. Asumisneuvojat auttavat ihmisiä vuokranmaksun ongelmissa tai asunnottomuuden uhatessa. Neuvontaa tarjoavat eri tahot: kunnat, vuokrataloyhtiöt, säätiöt ja järjestöt. Helsingin kaupungin asumisneuvonta auttaa sekä kaupungin asunnoissa että yksityisellä puolella asuvia.
Monesta suunnasta kuuluu samaa: neuvonnan tarve on kasvanut rajusti. Kinni itse on tehnyt työtä Helsingin kaupungilla vuodesta 2009.
Viime vuonna asiakaskontakteja oli 25 000, joista uusia 6 000. Suuri osa asiakkaista on yksineläviä, mutta perheitäkin on yli 6 500. Alkuvuonna asiakkaita oli 77 prosenttia enemmän kuin samaan aikaan kaksi vuotta sitten. Yleisin yhteydenoton syy on vuokravelka.
”Ei tule aiemmilta vuosilta mieleen vastaavaa. Ongelma on melkein räjähtänyt käsiin.”
