Säröääni
Alice Munron henkilökohtaiset synnit eivät vähennä hänen loistokkuuttaan kirjailijana, mutta tutun kertojaäänen takaa kuiskii pahantahtoinen tunkeutuja.
8
MIN
’En kirjoita kuin Alice Munro, mutta tahdon elää kuin hän.”
Noilla sanoilla The New York Times otsikoi toukokuussa kirjailija Sheila Hetin laatiman muistokirjoituksen. Uutinen Munron kuolemasta oli tullut kaksi päivää aikaisemmin.
Heti katsoi Munron ilmentäneen sekä teoksissaan että elämässään ylimpiä ihanteita, joita taiteilijalta voi toivoa: emotionaalista tarkkuutta, syvyyttä ja vilpittömyyttä.
Mutta muistokirjoitus sisälsi myös pahaenteisen virkkeen: ”Olipa totuus Munron yksityisestä elämästä millainen tahansa, hän loistaa taiteellisen puhtauden ja hoivan vertauskuvana.”
Englanninkielisten nykyprosaistien parhaimmistoon kuuluva Heti on Munron tavoin kanadalainen. Oliko hän saanut vihiä, että Munrosta kuiskutellaan kiusallisia asioita maan kirjallisuuspiireissä?
Heinäkuun alussa nuo asiat lävähtivät päivänvaloon. Toronto Star julkaisi Munron nuorimman tyttären Andrea Skinnerin esseen, jossa hän paljasti joutuneensa yhdeksänvuotiaana seksuaalisesti hyväksikäytetyksi.
