Minä ja puuni
Yksi halaa, toinen harventaa. Suomalaisilla on aina ollut erityinen suhde puihin, sanotaan. Puut lähellämme -tutkimushanke selvittää muun muassa haastatteluin ja taiteen keinoin, mitä me ajattelemme puista.
Visa-Pekka Helenius
”Must tuntuu, et ihmisyyden suunta ei voi jatkua tälläsenä, mis me mennään täl hetkel. Kaikki kuluttamine ja materian haalimine, jotenki tuntuu silt, et se on tulos tiensä päähän.
Metsäs mul on aina tosi helppo olla, suorittaminen puuttuu siit kokonaa ja tulee vähä persoonattomaks, miten se sanotaa, et identiteetti tippuu pois, alkaa olee ykseydes luonnon kans. Mut kyl täs on vähä simmost fiilist, et nousee ton kaupungin yläpuolelle ja sit vaan katselee sitä täält etäält, et siel ne ihmiset häärää ja systeemi pyörii ja mä en oo mitenkään kiinni siel, mä oon täällä.
Sillon, ku tuntuu esimerkiks ihmisten keskel jotenki silt, et hävettää olla olemas, sit menee metsää, ni siihä voi olla, ja sit ei tarvi hävetä mitää.
Mä nojaan siihen puuhu ja kuvittelen, et mun selkäranka yhdistyy sen puun rungon kans ja sit kuvittelen, miten ne juuret levii tonne maahan, ja mihin kaikkee se sit meneekää. Jonku aikaa mieles pyörii tosi paljo ajatuksii, tosi vauhdikkaasti. Must tuntuu, et maa alkaa imemää mua sisäänsä, ja se on tosi pelottavaa alkuu, mut jotenki siin tulee sillane et okei, tää ei haluu satuttaa mua millään tavalla, sit mä päästän kaikest irti ja vaan alan uppoomaa siihen.”
Kirsti Era
”Tätä petäjää on elämä vähän runnonu. Tuntien kunnan teknisen viraston ajattelumaailman, niin täähän on vaikka kuin vaarallinen ja täytyy tästä heti kaataa huut hiiteen, ettei vaan auton päälle vaikka satu kaatumaan herranen aika. Sehän ois ihan hirveetä.
Se kelottuu ja kaarna häviää pois, mutta ei se nyt niin vaan kaadu.
Mut eipähän se nyt minua varten tarvi hirveen kauan enää ollakaan. En mä nyt kovin montaa kymmentä vuotta enää kuitenkaan täällä pyöri. Menetyshän se on ilman muuta, ku semmoiset puut häviää, joita on aina ollu. Kun sittenhän niitä kaadetaan sen takia, että oksat menee naapurin puolelle ja sieltä karisee naapurin pihamaalle roskaa tai jotain tämmöistä nerokasta. Todella siis se, mitä autot aiheuttaa ympäristölle, se on ihan fine ja se on välttämätöntä ja se pitää kestää ja käsittää. Mutta sit jos puusta karisee jotakin, niin se on sitten paha juttu.