Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Yhtenäiskulttuuri murtuu ja luokkayhteiskunta palaa

Paul Lillrank
Blogit Nurkanvaltaaja 5.3.2012 07:31

Sääty-yhteiskunnassa erot olivat syvät. Jokaisen piti pukeutua ja käyttäytyä asemansa mukaan. 1900-luvulla massatuotanto sai aikaan massayhteiskunnan, massatiedotuksen, massakulutuksen ja massakoulutuksen.

Nyt tämä yhtenäiskulttuuri on murtunut, kirjoittaa sosiologi Charles Murray kirjassaan Coming apart, jossa hän tarkastelee valkoisen Amerikan luokkaerojen muutoksia 1960-2010. Luova, ylempi keskiluokka, noin 5 prosenttia aikuisväestöstä, ja syrjäytyneiden kymmenes ovat ajautuneet eroon keskiluokasta ja muodostaneet poikkeavien elämäntapojen alakulttuureja.

Porvarilliset hyveet ovat luokkasymboleja. Ylempi keskiluokka huolehtii itsestään. Työpäivät ovat pitkiä, television katsomiseen ei tuhlata aikaa. Avioliitto on kunniassa, lapsia saadaan myöhään ja kasvatetaan päämäärätietoisesti.

Raha ei selitä eroja. Lenkkeily on halvempaa kuin pubissa istuminen. Samalla internet-liittymällä voi seurata Hommafoorumia tai debattia Financial Timesissä. Avioliitto on taloudellisesti parempi kuin irtosuhteet.

Murray selittää muutosta kognitiivisten kykyjen, älykkyyden ja luovuuden, työmarkkina-arvon nousulla. Korkea teknologia vaatii ihmisiä, jotka osaavat sitä hyödyntää. Ennen matemaattisesti erityislahjakkaan nuoren kyvyillä ei ollut kysyntää kuin ehkä matematiikan professorina. Nyt hänestä kilpailevat tietotekniikkatalot ja investointipankit.

Yliopisto yhdistää

1960 yliopistojen opiskelijat tulivat lähialueilta. Arvostetuimpien opinajojen opiskelijoiden kyvykkyydet eivät merkittävästi poikenneet keskiarvosta. Nyt yliopistot kilpailevat parhaista. Tavisten ja kovisten koulukiusaama nörtti voi hakeutua kaltaistensa seuraan. Kun älyköt löytävät toisensa, he menevät naimisiin, hankkivat lapsia ja hakeutuvat asumaan kaltaistensa läheisyyteen. Jos aamulla on aikainen töihin lähtö, ei halua asua talossa, jossa naapurit örveltävät yötä myöten. Syntyy alakulttuurin edellyttämä kriittinen massa, joka kertautuu seuraavassa sukupolvessa.

Kun luokat liukuvat kauemmaksi toisistaan, niiden välinen keskusteluyhteys katkeaa. Eliitti ei jaksa selittää näkemyksiään iltapäivälehtien kasvattamalle yleisölle. Murrayn mielestä omituista on, että ylempi keskiluokka ei aikaisempien dominoivien vähemmistöjen tapaan julista omia arvojaan. Sen tilalla on suvaitsevaiston ”ekumeeninen kiltteys”. Ehkä se haluaa pitää menestyksen eväät itsellään.

Trendi on maailmanlaajuinen. Amerikkalaiset keskustelijat voivat tarjota ratkaisuksi koulutuksen kehittämistä. Pohjoismaissa kuitenkin reservit ovat jo käytössä. Koulutus vaikuttaa kognitiivisiin kompetensseihin aika vähän. Sosiaalipoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuus syrjäytyneisyyteen on huono. Ylemmän keskiluokan verottaminen takaisin 1960-luvulle ei muuttaisi rahasta riippumattomia elämäntapoja. Kognitiivisten kykyjen markkina-arvon laskeminen ei ole houkuttelevaa. Ilman luovaa luokkaa on paha tulla toimeen.

Arvokeskustelun tulisi käsitellä sitä, miten tämän kanssa eletään

Kuvitus Janne Tervamäki.

Paul Lillrank

Keskustelu

Helsingin kannalta ongelmallista on se, että asuinpaikan suhteen eniten valinnanvaraa on parhailla veronmaksajilla. Kotikulmien kansainvälistyminen ja rauhaton meno johtaa verotulojen siirtymiseen naapurikuntiin. Kun tähän ynnätään yleinen huoltosuhteen heikkeneminen, niin ei ole ihme miksi Helsingin kaupunginjohtaja Pajunen huutelee pääkaupunkiseudun kuntaliitoksien perään ”alueellisen eriarvoistumisen” nimissä.

’Ennen matemaattisesti erityislahjakkaan nuoren kyvyillä ei ollut kysyntää kuin ehkä matematiikan professorina. Nyt hänestä kilpailevat tietotekniikkatalot ja investointipankit.’
Höpöhöpö! Ei ainakaan Suomessa, jossa ICT-talot, konsulttiyritykset ja pankit potkivat akateemisesti kouluttautuneita matemaatikkoja ja softainsinöörejä työttömyyskortistoon ja palkkaavat tilalle lastentarhasta valmistuneita orjatyöintialaisia.

’Murrayn mielestä omituista on, että ylempi keskiluokka ei aikaisempien dominoivien vähemmistöjen tapaan julista omia arvojaan. Sen tilalla on suvaitsevaiston ”ekumeeninen kiltteys”.’
Se saattaa johtua juuri aiemmin mainostetusta luovuudesta, joustavuudesta sekä itsekkyydestä. Itsekäs ihminen ajattelee vain itseään ja lähipiiriään, eikä koko yhteiskunnan etua eli ’vanhoja hyviä tapoja’. ’Ylempi keskiluokka’ työskentelee nykyisin kansainvälisessä työyhteisössä. Se vaati sopeutumista erilaisiin kulttuureihin ja outoihinkin tapoihin eli jonkinlaista ’suvaitsevaista’ ymmärtämistä. Luova yksilö taas tietää, että uuden luominen vaatii joskus kaaosta ja vanhojen rakenteiden tuhoa, siis ’normaalista’ tai keskiarvosta poikkeamista. Toisinaan luovuus jopa vaatii monenlaisten asioiden hallitsemista ja ymmärtämistä, vaikkakaan ei aina niiden hyväksymistä.

Onko kirjoittaja vaivautunut tutustumaan Hommafoorumin aktiivien keskimääräiseen koulutus- ja tulotasoon? Viittaus Homman ja FT:n toisensa poissulkevuuteen käyttäjien osalta ei toimi muuna, kuin tylsänä leimakirveenä.

”Murrayn mielestä omituista on, että ylempi keskiluokka ei aikaisempien dominoivien vähemmistöjen tapaan julista omia arvojaan. Sen tilalla on suvaitsevaiston ”ekumeeninen kiltteys”

Tämä on asian ydin. Yksilönvapautta korostavassa ajassamme kaikkien ihmisten arvot ja valinnat ovat samanarvoisia, riippumatta siitä, johtavatko ne parempaan vai huonompaan elämäntilanteeseen. Hyväosainen ei saa ehdottaa että huonompiosaisen kannattaisi hakea koulutuspaikkaa, tai lopettaisi juomisen, tai muulla tavoin ottaisi elämänsä hallintaan.

Ylempi keskiluokka ei julista arvojaan, koska he pelkäävät ”ylimielisen” tai ”oikeasta elämästä vieraantuneen” leimaa. Kukaan ei halua olla vanhanajan porvari, vaikka niitäkin nyt tarvittaisiin.

”Ekumeeninen kiltteys” voi yhtä hyvin olla ”ekumeeninen varovaisuus”. Poliittinen korrektius vallitsee ja hallitsee eikä tämän päivän tilanteessa kannata ärsyttää moralisteja.

Murrayn kirja käsitteli siis vain valkoista väestöä. Samanlainen tutkimus mustasta väestöstä olisi yhtä lailla mielenkiintoinen. Onko mustan väestön sisäisissä luokissa havaittavissa ”ekumeenista kiltteyttä”? Entä onko ”ekumeenista kiltteyttä” yli roturajojen, molempiin suuntiin?

Viittaus hommaforumiin on aika lailla arvolatautunut. Hommaforumia lukevat vain vähä-älyiset, pienituloiset ja heikosti koulutetut idiootit?

Toimittajan kannattaisi käydä joskus lukemassa. Ei se *niin* kamala paikka ole. Varauksellinen suhtautuminen laajamittaiseen ei-työperäiseen maahanmuuttoon ns. kolmannesta maailmasta ei ole kuitenkaan mikään rikos.

Vielä.

Kuinka Suomeen voisi syntyä työperäistä maahanmuuttoa ilman aitoa tarvetta työntekijöille? Tällä hetkellä pula työntekijöistä on vain kunnallisilla naisvaltaisilla matalapalkka-aloilla, joissa maahanmuutosta toivotaan kiertotietä todelliseen ongelmaan, eli kyvyttömyyteen tai haluttomuuteen maksaa näistä töistä ammattitaitoon ja työn rasittavuuteen oikeassa suhteessa olevaa palkkaa. Aito työperäinen maahanmuutto on seuraus avoimista työpaikoista tehtäviin joista maksetaan houkuttelevaa palkkaa. Siksi suomalainen sairaanhoitaja lähtee Norjaan samalla kun tänne yritetään värvätä espanjalaisia ja filippiiniläisiä tilalle. Työllisyys ja toimeentuloon riittävä palkka on ehdottomasti tärkein luokkayhteiskunnan kehitystä ehkäisevä tekijä.


Aito työperäinen maahanmuutto on seuraus avoimista työpaikoista tehtäviin joista maksetaan houkuttelevaa palkkaa. Siksi suomalainen sairaanhoitaja lähtee Norjaan samalla kun tänne yritetään värvätä espanjalaisia ja filippiiniläisiä tilalle. Työllisyys ja toimeentuloon riittävä palkka on ehdottomasti tärkein luokkayhteiskunnan kehitystä ehkäisevä tekijä.”

Näin.

1900-luvun jälkipuoliskolla luokkaerot pienenivät. Tuloerot pienenivät, koulutuserot pienenivät ja siksi myös eri luokkien elämäntavat lähenivät toisiaan. Työväenluokka omaksui keskiluokkaisia tapoja, ja varsinainen työväenkulttuuri kuihtui. Samoin maaseudun ja kaupunkien elämäntyylit lähenivät toisiaan, kun sähkö, vesijohto ja viemäri levisivät myös maaseudulle. Yläluokka alkoi häpeillä erottautumistaan alemmista luokista, ja alkoi sekin keskiluokkaistua, mikä näkyi esim. pukeutumis- ja ruokailutapojen yksinkertaistumisena. Parin viime vuosikymmenen aikana on alkanut näkyä merkkejä uudenlaisesta luokkajaosta. Toisaalta on muodostumassa syrjäytyneiden, siis pitkäaikaistyöttömien, päihdeongelmaisten ja rikollisten alakulttuuri, toisaalta uusi suurrikkaiden yläluokka, jonka tunnusmerkkinä on lähinnä kohtuuton ahneus, itsekkyys ja sosiaalinen välinpitämättömyys, ilman että siihen liittyisi mitään vanhan yläluokan sivistyneisyyden merkkejä. Tällainen kehityskulku ei lupaa hyvää yhteiskuntarauhalle. Ääripäiden vastakkaisuus saattaa puhjeta levottomuuksiksi, jotka rikkovat myös keskiluokkaisen enemmistön mahdollisuudet hyvinvointiin. Siksi olisikin politiikan keskeisin kysymys: miten pystyttäisiin torjumaan toisaalta syrjäytyminen, toisaalta tolkuton ahneus.

Kun lukee tanskalaislehtiä, jakaantumisen raja kulkee integrointiin kykenemättömien muslimimaahanmuuttajien ja muitten kansalaisten välillä. Mikael Jalving kirjoittaa eilisessä blogissaan Islamokvalme (tarkoittaa samaa kuin islamonausea, islamkuvotus, islampahoinvointi), että yhteiskunta on jo jakaantunut kahteen osaan tanskalaiset ja muslimit. Tanskaa voidaan värikkäästi kutsua huoratanskaksi (luderdanmark), mutta sen antamilla sosiaalituilla voidaan elää sukupolvista toiseen. Näille miljadeille olisi käyttöä muuhun kehitykseen. Tulevaisuudenskenaariona voi hyvin olla (Euroopassa) sisällissodan tapainen tila kantaväestön ja islamin ideologiaa kannattavien välillä. Monikulttuurisuusintoilu lisää vaaraa (Multikulti-manien hælder benzin på dét bål). Tanskalaiset ovat kurkkuaan myöten täynnä islamia, heitä on alkanut kuvottaa, pilakuvakriisin jälkeen keskustelu on paljolti laantunut, koska se koetaan toivottomaksi.

yhtenäiskulttuuri murtuu ?

on murtunut jo . vuosituhannen vaihteessa viimeistään mutta oikeestaan jo 90 -luvulla jo jengi meni ja tuli yliopistolla ja ulkomailla
mielensä mukaan ja on nyt asettunut ”konsulteiksi” joka oksalle .

eikä luokkayhteiskuntakaan palaa – en kyllä oo sellaisessa elänytkään – kun kuka vaan voi valita mitä tekee . käy vaan kurssit ja alkaa hommiin . tai yrittäjäksi jos riittää ideoille nostetta .

isot pomoilut hoitaa nää kivat jokapaikanhöylät suuryhtiöistä – ristiin rastiin keskenään niin ettei tartte huolta maan taloudesta kantaa . kyllä ne osaa sijoittaa .

pikkujuttu jos on bonukset kunhan saadaan muut elellä omaa tahtiamme toisiamme huvittaen .

prosessorit ja robotit hoitaa perushommat .

Mitäs sitten kun täälläkin alkaa olla Tanskan malliin kolmannen polven maahanmuuttajataustaisia pitkäaikaistyöttömiä? Saako sitten jo sanoa että se oli etnisestä tausta sittenkin kiinni ja huonosti hallittu maahanmuutto oli paha virhe? Ja jos sitten saakin sanoa, niin mitä sillä enää on väliä kun etnopommi imee verovaroja slummiutuneissa lähiöissä? Päivittäin keskustellaan siitä miten syrjäytyminen tekee vahinkoa ja silti otetaan jatkuvasti maahan väkeä joka on monta kertaluokkaa suuremmassa vaarassa syrjäytyä kuin kantaväestö. Syrjäytymisen kovaa hintaa yhteiskunnalle hehkutetaan sitäkin vaikka kuinka, mutta ilmiön kytkeminen maahanmuuttoon unohdetaan ilmeisen tahallisesti. Mikä ihmeen logiikka tällaisessa touhussa on?Yksilöt ovat silti tällaiseen kehitykseen täysin syyttömiä taustasta ja ihonväristä riippumatta. Vastuu on suomalaisilla päättäjillä.

Tietemies Lillrank on taas irti. Lillrank pyrkii jatkuvasti sanomaan sille pois potkitulle teollisuustyöntekijälle, että vika on työntekijässä, ei Lillrankin kaltaisissa yhteiskuntafilosofeissa, jotka täysin tietoisesti pyrkivät saattamaan kaikki muut kuin kaverinsa kansainväliselle kilpailulle alttiiksi. 1800-luvulla etsittiin samalla tavalla vikaa köyhistä itsestään, jotta jollakin olisi parempi omatunto. Että matemaatikkoja ei arvostettu aiemmin, eiih, pitäkää nyt jotain rajaa.

Ei kai luokkayhteiskunta ole koskaan täysin poissa ollutkaan. Ainahan yhteisön jäsenet ovat tienneet keillä keskuudestaan menee hyvin ja keillä huonommin. Eriarvoisuuden perusteena olevat yksilön resurssit ei tarvitse olla pelkästään maallisia vaan pikemminkin henkiset resurssit ja etevyys tuovat myös usein sitä maallista mammonaa jossain vaiheessa. Työväenluokasta on noussut suurmiehiä ja -naisia eikä heidän luokkatietoisuudestaan ole ollut paljoa jäljellä kuin juhlapuheissa. Eikös se Jari Tervo karrikoinut joskus että työläinen muuttuu herraksi junamatkalla teollisuuspaikkakunnalta Helsinkiin ay-liikkeen päämajaan. Samanlaista karrikointia harrastaa Lillrank puhuessaan vaikka naapurin yötä myöten örveltäjistä tai Hommafoorumin vierailijoiden taustoista.

Breshnevin ajan tasapäistämisihanteet eivät tosiaan ole tapa ratkaista tämän muutoksen synnyttämiä haasteita. Ihmiset syntyvät lähtökohtaisesti eriarvoisina – tosin tietysti suomalaisen demokratian avulla tapahtuneesta yhtäläisestä kouluttamisesta johtuen Suomi käyttää lahjakkuusresurssinsa tehokkaasti.

Lillrank on lukenut kirjan. Toistan. Lillrank on lukenut kirjan. Jäämme odottamaan seuraavaa luettua kirjaa. Dickensin Joulutarinat???

Arvokeskusteluun: emme suostu elämään tällä tietoisesti tehdyllä kurjistumisen tiellä. Kyse on siitä miten nyt etenevä kaiken omaisuuden keskittäminen muutamien harvojen käsiin ja jo nyt aivan liian suuret, jopa kasvat, tuloerot ja niiden väistämättömästi aiheuttamat aina vain pahemmat seuraamukset estetään.

On todella nurinkurista että missä äärivasemmistolainen, kommunistinen järjestelmä epäonnistui mittavissa yrityksissään kurjistaa enemmistön elämä harvojen etujen eteen – toteutuu nyt darwinistisen ns uusliberaalin riistokapitalismin keinoin.

Luokka- ja sääty-yhteiskunta (maaorjineen) on jo täällä ja syvenee sekä pahenee kokoajan vaikka erittäin karmeita varoittavia esimerkkejä maailman on väärällään – meillä ei tunnuta opittavan yhtään mitään. Ehkä ei ole tarkoituskaan vaan tietoinen tavoite on totalitaristinen kaikenkattava harvainvalta.

http://www.ted.com/talks/richard_wilkinson.html
http://www.ted.com/talks/kevin_bales_how_to_combat_modern_slavery.html

Kenelle, mihin tarkoitukseen ja miksi maksamme veroja?
http://www.kaleva.fi/uutiset/arkkiatri–ulkomaiset-sijoittajat-kaappaavat-terveyspalvelut/926491

Miten on perusteltavissa että kunta ostaa oman henkilöstön työterveyshuollon yksityiseltä, usein ulkomaisen pääomasijoittajan (Mehiläinen 100%, terveystalo 100%, Condia 50%) omistamalta, firmalta? Itse tuotettu terveydenhuoltopalvelu ei kelpaa edes itselle.

Mitä täsä maassa oikein tapahtuu?

Maa, koti ja uskonto? Olisiko myös tämän ajatuksen menetys osana siihen että kukin etsii kaltaisistaan ns. turvaa, kun maa on myyty, uskonto kyseenalaistettu ja koti in on varaa vain jos menee hyvin!
Ihminen on luotu siten että hän tarvitsee ns. perusturvallisuutta.
Muutokseen siis ajaamm nykyinen talouspolitiikka, ja se myös klikkiytyy omaksi turvallisuudekseen sinne ylempään keskiluokkaan, jossa juuri ja juuri muistetaan leipäjonossa värisevä vanhus, tai työtön yksinhuoltaja, tai sairaspäivärahalla itseään pienemässä yksiössä kyyhöttävä liikuntakyvytön.

Joskus nämä asiat ovat niitä kipeimpiä katsella, ja ne halutaan sieltä hyvinvointitornista katsoen ikäänkuin unohtaa.

Siinä jaon pääsasialliset syyt. Ennen oli kunnia-asia auttaa köyhiä jne, nyt haukutaan jos et kykene saman kuin ”ylimystö”, eikä alkoholi ole useinkaan syy, paremminkin seuraus, kipu on jo olemassa.

Hyvä että näistä kirjoitetaan.

Suomi on ollut jonkinlaisen illuusion vallassa mitä tulee luokkayhteiskuntaan.Toisen maailman sodan jälkeen piti saada voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne ja konsensus , jolla asioita lähdettiin viemään eteenpäin.Tosiasiallisesti yhteiskunta/kansa on aina voimakkaasti jakautunut luokkiin.Suomessa 60 -70- 80-luvut olivat voimakasta taloudellista kasvua sekä maan siirtymistä agraariyhteiskunnasta kohti teollistunutta teknologiayhteiskuntaa.Tämä historiallinen ajanjakso on nyt päättymässä ja yhteiskunnan todellinen stratifikaatio tulee jälleen selvemmin näkyviin.

Suomalainen hyvinvointivaltio ja tasa-arvo diskurssi on muuttanut ihmisten pään sisään ja se on muuttunut status Q:n kaltaiseksi.Ihmisillä on joku kummallinen käsitys jostain tasa-arvosta, jonka mukaan meidän kaikkien pitäisi olla samasta muotista tehtyjä ja samanarvoisia.Todellisuudessa mitään yhtenäistäkulttuuria ei ole olemassa, vaan ne ovat lähinnä sosiaalisia konstruktioita,jotka ovat keinotekoisia ja aina muutettavissa.Erilaisia luokkia voidaan tehdä aina niin halutessa ja vaikka kuinka paljon.

Sama asia koskee myös valtion ja subjektin välistä riippuvuutta.Suomalaiset ovat tottuneet liikaa huutamaan valtiota apuun joka asiassa katsomatta peiliin.Yksilön kuuluu ottaa vastuu myös omasta elämästään .Valtio on vain palokunta ,jonka apuun pitäisi turvautua vain silloin kun talo on jo ilmiliekeissä eikä sitä omin voimin pysty enää sammuttamaan.

Olemme joka tapauksessa tilassa jossa koko hyvinvointiyhteiskunnan paradigma tulee kyseenalaiseksi samon kuin myös kysymys ihmisten välisistä luokkaeroista sekä myös kulttuurista.Maailma on jatkuvasti muutoksen tilassa ja samoin on myös ihminen siinä.

Ok ja hk .tuli ehkä vähän sekava kirjoitus mutta kommetteja odotan perään.

Ilmaista työvoimaa ei arvosteta, joten miksi arvostaa palkkaa maksamatonta työnantajaa?

Tehkää sutta ja sekundaa tai seisoskelkaa tupakalla koko päivä!

Ehkä oikeitakin työpaikkoja alkaa ilmaantua, jos kaikki harjoittelijat pistävät kapuloita orjavankkureiden rattaisiin.
Jos ei oikeita töitä ole, ei ilmaiseksi pidä työskennellä.

Orjatyöläinen, viet jonkun oikean työpaikan!

Siksi velvollisuutesi on seisoskella tumput suorina.

Allekirjoitan Tervämäen tekstin. Kyse on kuvittelusta, väärästä visioinnista ja elämysteollisuuden ylikorostumisesta jkoa on johtanut äärimmäisyyksiin. Kaikki mon huippua – tai sitten ei. Ääripäät korostuvat ja jos et pärjää niin olet ulkona. Eräs savonlinnalainen kirkonmies kirjoitti kirjan ”Minä, vain,minä. ” Hieno opus siitä mihin kuljetaan. Kyse on myös huippuosaamishömpästä, jolla kuvitellaan kaikkea. Huipputason aamiaiseminaaritkin ovat vain huippupalkkaisten huijausta.

Aina kun johto – kansakunnan, firman, alueen, maakunnan johto – jämähtää uusitsekkyyteen niin koko kansakunnalla menee huonosti. Ennen oli taiteessa ja kulttuurissa sekä toreilla näitä helppoheikkejä. Nyt näitä helppoheikkehä, ”huippuja” on niin että alkaa olla kyse huiputuksesta. Nuorison moraalista kyllä keskustellaan. Nyt on onneksi alettu puhumaan talouselämän huiputtajien moraalista.

Näitä luetaan juuri nyt