Yhtenäiskulttuuri murtuu ja luokkayhteiskunta palaa
Sääty-yhteiskunnassa erot olivat syvät. Jokaisen piti pukeutua ja käyttäytyä asemansa mukaan. 1900-luvulla massatuotanto sai aikaan massayhteiskunnan, massatiedotuksen, massakulutuksen ja massakoulutuksen.
Nyt tämä yhtenäiskulttuuri on murtunut, kirjoittaa sosiologi Charles Murray kirjassaan Coming apart, jossa hän tarkastelee valkoisen Amerikan luokkaerojen muutoksia 1960-2010. Luova, ylempi keskiluokka, noin 5 prosenttia aikuisväestöstä, ja syrjäytyneiden kymmenes ovat ajautuneet eroon keskiluokasta ja muodostaneet poikkeavien elämäntapojen alakulttuureja.
Porvarilliset hyveet ovat luokkasymboleja. Ylempi keskiluokka huolehtii itsestään. Työpäivät ovat pitkiä, television katsomiseen ei tuhlata aikaa. Avioliitto on kunniassa, lapsia saadaan myöhään ja kasvatetaan päämäärätietoisesti.
Raha ei selitä eroja. Lenkkeily on halvempaa kuin pubissa istuminen. Samalla internet-liittymällä voi seurata Hommafoorumia tai debattia Financial Timesissä. Avioliitto on taloudellisesti parempi kuin irtosuhteet.
Murray selittää muutosta kognitiivisten kykyjen, älykkyyden ja luovuuden, työmarkkina-arvon nousulla. Korkea teknologia vaatii ihmisiä, jotka osaavat sitä hyödyntää. Ennen matemaattisesti erityislahjakkaan nuoren kyvyillä ei ollut kysyntää kuin ehkä matematiikan professorina. Nyt hänestä kilpailevat tietotekniikkatalot ja investointipankit.
Yliopisto yhdistää
1960 yliopistojen opiskelijat tulivat lähialueilta. Arvostetuimpien opinajojen opiskelijoiden kyvykkyydet eivät merkittävästi poikenneet keskiarvosta. Nyt yliopistot kilpailevat parhaista. Tavisten ja kovisten koulukiusaama nörtti voi hakeutua kaltaistensa seuraan. Kun älyköt löytävät toisensa, he menevät naimisiin, hankkivat lapsia ja hakeutuvat asumaan kaltaistensa läheisyyteen. Jos aamulla on aikainen töihin lähtö, ei halua asua talossa, jossa naapurit örveltävät yötä myöten. Syntyy alakulttuurin edellyttämä kriittinen massa, joka kertautuu seuraavassa sukupolvessa.
Kun luokat liukuvat kauemmaksi toisistaan, niiden välinen keskusteluyhteys katkeaa. Eliitti ei jaksa selittää näkemyksiään iltapäivälehtien kasvattamalle yleisölle. Murrayn mielestä omituista on, että ylempi keskiluokka ei aikaisempien dominoivien vähemmistöjen tapaan julista omia arvojaan. Sen tilalla on suvaitsevaiston ”ekumeeninen kiltteys”. Ehkä se haluaa pitää menestyksen eväät itsellään.
Trendi on maailmanlaajuinen. Amerikkalaiset keskustelijat voivat tarjota ratkaisuksi koulutuksen kehittämistä. Pohjoismaissa kuitenkin reservit ovat jo käytössä. Koulutus vaikuttaa kognitiivisiin kompetensseihin aika vähän. Sosiaalipoliittisten toimenpiteiden vaikuttavuus syrjäytyneisyyteen on huono. Ylemmän keskiluokan verottaminen takaisin 1960-luvulle ei muuttaisi rahasta riippumattomia elämäntapoja. Kognitiivisten kykyjen markkina-arvon laskeminen ei ole houkuttelevaa. Ilman luovaa luokkaa on paha tulla toimeen.
Arvokeskustelun tulisi käsitellä sitä, miten tämän kanssa eletään