Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Yhä useampi yrittää itsekseen

Markku Hurmeranta
Blogit Nurkanvaltaaja 23.9.2013 07:50

Parisen viikkoa sitten vietettiin Yrittäjän päivää. Se on suhteellisen uusi traditio, joka profiloituu vahvasti yrittäjäneuvos Riitta Antinmäkeen. Hän oli takavuosina keskeisesti mukana myös yrittäjäpatsashankkeessa, jonka taustalla vaikutti aktiivisesti myös edesmennyt ministeri Aatos Erkko.

Kuva Janne TervamakiAjan riento on siksi rajua, että Yrittäjän päivän rinnalle olisi syytä alkaa puuhata erityistä yksinyrittäjän päivää. Tai ehkä olisi parempi ristiä se yksinyrittäjän yöksi, sillä he jos ketkä tietävät, mitä tarkoittaa suomalainen sananlasku yöllä päivät jatketaan.

Erityyppisiä yksinyrittäjiä on nykyään jo liki 170 000. Määrä on kasvanut 50 000:lla kymmenen viime vuoden aikana. Ja lisää tulee. Jokainen yt-kierros pitää siitä huolen.

Suomen Yrittäjien työelämäasioista vastaava johtaja Rauno Vanhanen luonnehti Helsingin Sanomien mielipidesivulla (29.8.) yksinyrittäjien määrän huomattavaa kasvua ”kenties suurimmaksi ansiotyön tekemistavan muutokseksi”.

Vanhanen kehotti mielipidekirjoituksessaan myös pohtimaan, miksi useammat eivät työllisty perinteiseen palkkatyöhön, vaan heidän työpanoksensa halutaan käyttöön muutoin kuin työsuhteessa tehtävänä työnä eli alihankintana.

Juhlapuheissa tavataan nykyisin ihastella sitä, kuinka suhtautuminen yrittäjyyteen on muuttunut ja kuinka uusia yrityksiä syntyy enemmän kuin aikaisempina vuosina. Tämän tilastoharhan taakse kätkeytyy vain se tosiasia, että nämä syntyvät yritykset eivät pääsääntöisesti työllistä juuri muita kuin perustajansa.

On siis synnytetty uusi lajityyppi, jota konstapylkkäsmäisesti voi kutsua työläisen ja yrittäjän risteymäksi. Tätä työmarkkinoiden uutta pyymetsoa eivät sen paremmin palkansaajan kuin yrittäjänkään perinteiset etuudet rasita.

Kun tämä ”ansiotyön tekemistavan suurin muutos” ei osoita ainakaan mitään laantumisen merkkejä, niin jatkossa moni nuori päätyykin valmistuttuaan suoraan yksinyrittäjäksi.

Heitä olisikin syytä alkaa valmentaa tähän vaihtoehtoon jo opiskeluaikana, jotta kaikki eivät joudu opettelemaan samoja byrokratiakoukeroita kantapään kautta.

Yksinyrittämisen yleistyminen muuttaa monia työelämän perinteisiä käytäntöjä ja rakenteita.

Yksi esimerkki on se, että yksinyrittämisessä muhii pienimuotoinen eläkepommi. Varsin monet yksinyrittäjistä kun maksavat itselleen vain pienintä mahdollista lain velvoittamaa yrittäjäeläkettä. Osa tekee sen tietoisesti, mutta osa siitä yksinkertaisesta syystä, että heillä ei ole varaa kohtuullisen eläketason turvaavan eläkkeen maksamiseen.

Sitten voidaan kysyä, kuinka tämä useimmiten pakon edessä tapahtunut ansiotyön tekemistavan muutos on otettu huomioon työmarkkinamekanismeissa. Kysymys on helppo, sillä siihen voi ykskantaan vastata, että ei vielä mitenkään.

Yksinyrittäjien arkitodellisuus on varsin kaukana siitä todellisuudesta, jossa väännetään kokopäiväisesti kättä parista koulutuspäivästä, joista entinen EK-pomo Mikko Pukkinen oli tiettävästi sopinut jonkun kanssa jotakin.

Nythän tuossa koko valtakuntaa ravisuttaneessa koulutuspäiväkiistassa on toki päästy sopuun, ja Pukkinen on päässyt Kuntarahoitukseen neuvonantajaksi.

Yksinyrittäjän ääni ei pitkälle kanna siitä huolimatta, että heitä on jo enemmän kuin esimerkiksi Metalliliitossa jäseniä. Alkaakohan aika ollakin kohta kypsä yksinyrittäjien omalle liitolle, jonka senkin pitäisi varmaan olla eräänlainen pyymetso eli perinteisen ammattiliiton ja yrittäjien edunvalvonnan risteytys.

Kuva Janne Tervamäki.

Markku Hurmeranta

Keskustelu

Suomessa työllistäminen on raskaasti sakotettava rikos, melkein yhtä paha teko kuin auton omistaminen.

Nykyinen työmarkkinamekanismi hyljeksii työntekoa. Sitä ehtaa työntekoa, jota ilmeisesti artikkelin toimittajakin harjoittaa – yrittäjyyttä yksin tai kimpassa. Sitä työntekoa, joka on kaikille luonnollisinta ja helppointa, työtä omalla osaamisella.

Työmarkkinajärjestöt ja sen tukena toimiva virkamieskunta ylläpitää edelleen esteitä työnteolle. Niille yksinyrittäjyys on yhtä iso hirvistys, kuin verottajalle harmaa talous.
Työtä tekevälle – hakevalle – suunnittelevalle henkilölle ei sallita työnteon oikeutta ilman viranomisen byrokraattista säätelyä. Esimerkkinä henkilö, joka on vuosia maksanut ansioistaan siivuja ”turva/eläke-yms-maksuja” mm työttömyyden varalle ei pääsekään niistä osalliseksi, jos on rekisteröinyt itsellee toiminimen, tehdäkseen työtä.
Työvoimaviranomaisen asenne on ”Huono ja ahne ihminen on rekisteröitynyt tekemään työtä omatoimisesti ja ilman meidän ohjausta”. .

Tukien maksaminen pitää olla lamaantunen vaiheen helpotus, apu elää ja yrittää eteenpäin, se ei saa olla este: ”jos alat ….tuet loppuu, etkä sitten saa edes opiskella”

Nyt ollaan taas sinä talouden vaiheessa jolloin yritysrekisteriin syntyy tuhansittain yhden miehen konsulttitoimistoja toimialana ”liiketoimintojen kehittäminen ja johdon konsultointi”.

Yhteistä suurimmalle osalle näistä yrityksistä on se, että suurin osa niistä ei pysty tarjoamaan yrittäjälle edes perustulon suuruista elantoa. Toinen yhteinen tekijä on että suurin osa on lopettanut toimintansa vuoden sisään, loput sinnittelevät puolison palkan, säästöjen tai muun omaisuuden varassa sen mitä sinnittelevät. Surullisimpia tarinoita ovat ne jossa perheen koti ja muu omaisuus menetetään jo alun alkaen toivottoman ”yrityksen” pyörittämiseen.

Aika moni pakkoyrittäjä poistuu tästä maailmasta oman käden kautta, useampi silkan uupumuksen romuttaman terveyden petettyä.

Turhan moni haluaa uskoa ely-keskuksen tätejä jotka maalailevat täysin epärealistisia kuvia yritystoimen perustamisesta. Moni lähtee leikkiin ilman liikeideaa, asiakkaita ja pääomaa. Tai sitten työnantaja haluaa ulkoistaa yritysriskin työntekijälleen: ”Pistäppä Matti yritys pystyyn ja tule mulle alihankkijaksi”

Rahavirta on edelleen sama mutta lomat, vakuutukset ja eläketurvan Matti maksaa omasta pussistaan. Kunnes virolainen reppufirma tekee Matin ainoalle asiakkaalle halvemman tarjouksen.

Yrittäminen voi olla tie menestykseen ja vaurauteen. Nykypäivänä se on useimmiten tie äärimmäiseen köyhyyteen.

Olen seurannut vierestä ja kokenut itse kuinka vaikeaa on yrittää yksin. Suurin haaste on siinä, että yksinyrittäjä tekee kaiken itse. Mitään osa-aluetta ei ole varaa tai halua ulkoistaa esim. toisille yrittäjille.

Jotta yrittäminen olisi kannattavaa, on yrittäjän tuotettava enemmän kuin palkkatöissä. Sama tuntiliksa ei riitä, koska suorittavan työn (esimerkiksi lumenluonti) lisäksi on tehtävä myös myynti ja laskutus. Myynti on monelle niin vaikea pala, että sitä kierrellään ja kaarrellaan kuin kissa kuumaa puuroa.

Yrittäjän ei minun mielestä kannata missään nimessä myydä itseään tuntihinnalla. On typerää tehdä pidempää päivää kuin palkkatöissä. Monen burn-outin takana on tuntihinnoittelu ja hintakilpailu. Suosittelen toimimaan rohkeasti eri tavalla ja testaamaan erilaisia menetelmiä.

Yrittäjän tehtävä on keksiä tapa, jolla eurot tehdään samasta työstä helpommin. Ideoiden keksiminen on vaikeaa ja niiden myyminen vielä vaikeampaa. Matkalla kohtaa monia tyrmäyksiä ja ideoita ammutaan alas kuin sorsia syksyllä.

Keräsin ylös syitä, miksi ihmiset sanovat ei uusille ideoille. Toivottavasti tämä lista auttaa sinua matkallasi kohti kannattavaa liiketoimintaa: http://www.menestyminen.fi/2013/09/10/miksi-ihmiset-sanovat-ei-uusille-ideoille/

Yksinyrittäjä tekee kaiken yksin, vastaa yrityksestä ja sen toiminnasta yksin, ottaa vastuun menestymisestään yksin.
Etelä-Pohjanmaan Yrittäjät ovat perustaneet YKSINYRITTÄJIEN VALIOKUNNAN joka ajaa yksinyrittäjien asioita. Valiokunta on toiminut nyt 3 vuotta ja toiminta on ollut todella aktiivista. Järjestämme mm. kerran vuodessa Yksinyrittäjän päivän jolloinka tarjoamme tietoa yksinyrittäjien verotuksesta, sosiaaliturvasta, vakuutuksista yms. ajankohtaisista asioista. Lisäksi meillä on verkostoitumistapahtuma syksyisin, tänävuonna se on Seinäjoen Teatterissa esitys 100 kesää 1000 yötä.
Olemme myös vieneet Eduskuntaa Lausunnon missä pyydämme kiinnittämään huomiota: Yritysten elinkeinonjarjoittajien ja henkilöyhtiöiden verotukseen, ALVin alarajahuojennusta on laajennettava nykyisestä 22500 eurosta 50 000 euron liikevaihtoon saakka. Sekä vielä oikeuden vähentää sairaan lapsen hoitajan palkka yritykse verotuksessa sekä työkyvyn ylläpitämiseksi mahdollisuus järjestää itselleen liikunta- ja kulttuuriseteleitä verovapaana etuutena.
Etelä-Pohjanmaan yrittäjät ovat edelläkävijöitä tällaisen valiokunnan asettamisessa ja yksinyrittäjien asioiden esillenostamisessa. Kannattaa olla jäsenenä niin pääsee ajamaan myös omia etujaan.

TaRa kommentteineen kuuluu, ei menneeseen aikaan, vaan johonkin merkilliseen välivaiheeseen, jolloin kaikki työ haluttiin ottaa valtion ohjaukseen ja valvontaa. Ei tarvitse edes nimetä tahoja jotka ottivat ” lakisäätöisesti työteon holhoukseensa”.
TaRan kotikonnuilla on luultavasti toiminut kotileipureita, seppiä, eläintenhoitajia, kodinhoitajia, partureita …kuvittajia, kielenkääntäjiä, kirjailijoita, taiteilijoita, yms vaikka mitä osaajia.
TaRan kommentti edustaa tätä diletanttien perspektiiviä, jossa lailla kahlittu yksinyrittämisen byrokratia on kallista ja kimuranttia. Ja sen hallitseminen niin vaikeaa ettei edes työ ehdi tehdä kohtuuajassa.
Tietenkin, jos ei osaa työtään tai sitä ei tarvita, voi ryhtyä TaRan luonnehtimaksi konsultiksi ja järjestäytyä johonkin taivastelukerhoon.

Nythän on kyse siitä, että työteko pitää saada helpoksi ja siiitä pois turha valvonta, ohjaus ja byrokratia. Tähän rakennemuutokseen en kyllä ottaisi ensinmmäiseksi Ihalaista ja TaRa näkymystä neuvoa antavaksi.

Moni ”pakkoyrittäjä” on yrittänyt toimia yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa käyttämällä ns laskutusosuuskuntia tai osakeyhtiöitä, jotka tekevät muodollisen työsuhteen työn ajaksi, laskuttavat tilaajaa ja hoitavat laskutuksesta pakolliset työnanatajavelvoitteet ja loppu menee palkaksi. Ja ellei työtä ollut, sai soviteltua työttömyyskorvausta. Nyt TEM on ryhtynyt laittamaan tälle kapuloita rattaisiin, työttömyysturva ei aina onnistukaan. Eli pitäisi olla ”oikeassa” palkkatyössä tai ”oikeasti” yrittäjä. Työelämä huutaa kuitenkin ihmisia, jotka voivat tehdä jonkun homman free lancena, ehkä tulla väillä pariksi kuukaudeksi palkkatyöhön verokirjalla. Joko – tai systeemi ei toimi enää käytännössä, vaikka vanha SAK:n pomo yrittää maailaa siihen suuntaan käntää.

Näitä luetaan juuri nyt