Voiko vanha fraasi olla totta?
Pääministeri Matti Vanhanen käytti tänään puheenvuoron, jossa ei ollut mitään uutta. Hän patisteli työmarkkinajärjestöjä pitämään palkankorotukset kurissa seuraavalla sopimuskierroksella.
”Maltilliset ratkaisut”, ”kilpailukyky”, ”meillä ei ole varaa” – näistä aineksista ei voi syntyä muuta kuin tuttuja, tylsiä fraaseja.
Ikävää että pääministeri viljeli näin kyllästyttävää retoriikkaa. Vielä valitettavampaa on kuitenkin se, että hän saattaa olla oikeassa.
Palkkojen nousuvauhti on ollut nopeampaa kuin muulla euroalueella jo vuosikymmenen ajan. Jo kaksi vuotta sitten teollisuuden työvoimakustannukset olivat euroalueen toiseksi korkeimmat, ja Suomen kyky pärjätä hintakilpailussa on sen jälkeen heikentynyt edelleen.
Joku voi tietysti sanoa tähän, että osaamiselle löytyy kysyntää korkeillakin hinnoilla. Kieltämättä Kiinan investointiboomin ansiosta moni konepaja hitsaa ja vääntää rautaa edelleen kuin viimeistä päivää.
Mutta kuka uskoo siihen, että se jatkuisi ikuisesti? Silloin kun Kiinan imu loppuu, on metallialan työmarkkinoiden joustavuus koetuksella. Elleivät palkat jousta, joustaa työllisyys. Suomeksi sanoen: tulee irtisanomisia.
Jos samassa saumassa vielä metsäteollisuuden kriisi kärjistyy jälleen ja rakentaminenkin hiipuu, niin devalvaatiota tulee taas ikävä. Sekin on tosin turhaa, sillä euroa ei voi devalvoida.
Vanhanen puhuu siis asiaa – ainakin vientiteollisuuden kilpailukyvystä.
Kotimarkkina-alojen palkkoihin en tohdi ottaa kantaa, koska joku voisi pitää minua jäävinä. Liitot ovat nimittäin juuri aloittaneet neuvottelut toimittajien työehdoista.