Blogit

Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Voiko köyhiä auttaa käteisellä?

Blogit Nurkanvaltaaja 16.9.2013 06:46
Jarmo Raivio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.

Suomi käyttää neljässä vuodessa 25 miljoonaa euroa Tansanian suurimman kaupungin Dar es Salaamin sähköverkon perusparannuksiin. Kyseessä on hyvä esimerkki perinteisestä kehitysavusta: iso hanke kahden byrokratian välillä, tarkasti määritelty tavoite, paljon rahaa.

Kuva Janne TervamakiAmerikkalainen GiveDirectly hyväntekeväisyysjärjestö etsii köyhiä kenialaisia ja antaa heille tuhat dollaria käytettäväksi juuri niin kuin vastaanottaja itse haluaa. Kyseessä on esimerkki uudenlaisesta kehitysavusta: köyhiä yritetään nostaa köyhyydestä antamalla heille suoraan rahaa.

Rahan antaminen suoraan tavallisille ihmisille ei ole uusi kehitysapukeksintö, mutta perinteisesti rahan saamiseksi on tarvittu ennakkosuunnitelma, mihin se käytetään. Rahaa on myönnetty vain valikoiduille vastaanottajille ja valikoituihin tarkoituksiin. Ennakkosuunnitelman noudattamista on seurattu jälkikäteen.

Kaikki tämä on vaatinut byrokratiaa, jonka pyörittäminen syö varsinaiseen auttamiseen käytettävissä olevia rahoja.

GiveDirectlyn ohjelmaan mukaan pääseminen ei vaadi etukäteen laadittua rahankäyttösuunnitelmaa tai rahan anomista, järjestön edustajat kiertävät Kenian köyhimpien alueiden kylissä etsimässä kaikkein köyhimpiä kyläläisiä. Vastaanottajilta ei edes kysytä etukäteen, mihin he aikovat rahat käyttää.

Tuhannen dollarin apusumma jaetaan kahdessa tai kolmessa erässä, raha vastaa peruskenialaisen useamman vuoden palkkaa.

Kenia valikoitui kokeilumaaksi, koska siellä on käytössä kännykän kautta toimiva M-Pesa-rahansiirtoverkosto. Maaseudulla ei ole pankkeja eikä köyhillä ole pankkitileja, mutta M-Pesa mahdollistaa rahojen siirtämisen turvallisesti vastaanottajille.

Kenian kokeilun onnistumisesta on vasta hajatietoa, tarkempaa tutkimusdataa on luvassa loppuvuodesta. Tutkimus ja data ovat oleellisia osia GiveDirectlyn toimintaa, järjestön perusti vuonna 2008 joukko Harvardin ja MIT:n jatko-opiskelijoita, eräänlaisia kehitysapunörttejä. He olivat kiinnostuneita eri kehitysavun muotojen tehokkuudesta, eli siitä, miten yhdestä apudollarista saadaan tiristettyä eniten hyötyä avun vastaanottajalle.

GiveDirectlyn alustavien kokemusten perusteella näyttää siltä, että suurin osa rahan vastaanottajista käytti dollarit viisaasti ja vastuullisesti - vaikka kukaan ei ollut valvomassa! Joku korvasi talonsa vuotavan olkikaton peltisellä, joku osti moottoripyörän ja ryhtyi taksiyrittäjäksi.

Ja ei, rahan vastaanottajat eivät retkahtaneet rellestämään kehitysapuaan viinaan tai tupakkaan. Tämä on ilmeisesti huolenaihe suoran kehitysavun maailmassa, koska asiaa käsitellään erikseen GiveDirectlyn lahjoittajille suunnatuilla verkkosivuilla.

GiveDirectly lienee tyytyväinen työnsä tuloksiin, sillä järjestö jatkaa toimintaansa Keniassa ja on laajentamassa rahanjako-ohjelmaansa toiseenkin maahan.

Rahaa käteen -kehitysavussa onkin paljon hyviä puolia. Se on virtaviivaista, rahaa ei kulu byrokratiaan. Suoraan ihmisille annettava apu pienentää myös korruptio-ongelmia, kun välikäsien määrä on pieni. Myös perusajatus on uljas: luotetaan siihen, että köyhä tietää itse, mikä on paras tapa lievittää hänen köyhyyttään.

Mutta on mallissa heikkouksiakin.

Isoja hankkeita ei toteuteta jakamalla pieniä summia tavallisille ihmisille, esimerkiksi Dar es Salaamin sähköverkkoa tuskin saataisiin kuntoon jakamalla satasia kaupungin asukkaille. Siihen sopii paremmin perinteinen kehitysapumalli.

Nurkanvaltaaja -blogin kirjoittajat

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.