Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Voiko köyhiä auttaa käteisellä?

Jarmo Raivio
Blogit Nurkanvaltaaja 16.9.2013 06:46

Suomi käyttää neljässä vuodessa 25 miljoonaa euroa Tansanian suurimman kaupungin Dar es Salaamin sähköverkon perusparannuksiin. Kyseessä on hyvä esimerkki perinteisestä kehitysavusta: iso hanke kahden byrokratian välillä, tarkasti määritelty tavoite, paljon rahaa.

Kuva Janne TervamakiAmerikkalainen GiveDirectly hyväntekeväisyysjärjestö etsii köyhiä kenialaisia ja antaa heille tuhat dollaria käytettäväksi juuri niin kuin vastaanottaja itse haluaa. Kyseessä on esimerkki uudenlaisesta kehitysavusta: köyhiä yritetään nostaa köyhyydestä antamalla heille suoraan rahaa.

Rahan antaminen suoraan tavallisille ihmisille ei ole uusi kehitysapukeksintö, mutta perinteisesti rahan saamiseksi on tarvittu ennakkosuunnitelma, mihin se käytetään. Rahaa on myönnetty vain valikoiduille vastaanottajille ja valikoituihin tarkoituksiin. Ennakkosuunnitelman noudattamista on seurattu jälkikäteen.

Kaikki tämä on vaatinut byrokratiaa, jonka pyörittäminen syö varsinaiseen auttamiseen käytettävissä olevia rahoja.

GiveDirectlyn ohjelmaan mukaan pääseminen ei vaadi etukäteen laadittua rahankäyttösuunnitelmaa tai rahan anomista, järjestön edustajat kiertävät Kenian köyhimpien alueiden kylissä etsimässä kaikkein köyhimpiä kyläläisiä. Vastaanottajilta ei edes kysytä etukäteen, mihin he aikovat rahat käyttää.

Tuhannen dollarin apusumma jaetaan kahdessa tai kolmessa erässä, raha vastaa peruskenialaisen useamman vuoden palkkaa.

Kenia valikoitui kokeilumaaksi, koska siellä on käytössä kännykän kautta toimiva M-Pesa-rahansiirtoverkosto. Maaseudulla ei ole pankkeja eikä köyhillä ole pankkitileja, mutta M-Pesa mahdollistaa rahojen siirtämisen turvallisesti vastaanottajille.

Kenian kokeilun onnistumisesta on vasta hajatietoa, tarkempaa tutkimusdataa on luvassa loppuvuodesta. Tutkimus ja data ovat oleellisia osia GiveDirectlyn toimintaa, järjestön perusti vuonna 2008 joukko Harvardin ja MIT:n jatko-opiskelijoita, eräänlaisia kehitysapunörttejä. He olivat kiinnostuneita eri kehitysavun muotojen tehokkuudesta, eli siitä, miten yhdestä apudollarista saadaan tiristettyä eniten hyötyä avun vastaanottajalle.

GiveDirectlyn alustavien kokemusten perusteella näyttää siltä, että suurin osa rahan vastaanottajista käytti dollarit viisaasti ja vastuullisesti - vaikka kukaan ei ollut valvomassa! Joku korvasi talonsa vuotavan olkikaton peltisellä, joku osti moottoripyörän ja ryhtyi taksiyrittäjäksi.

Ja ei, rahan vastaanottajat eivät retkahtaneet rellestämään kehitysapuaan viinaan tai tupakkaan. Tämä on ilmeisesti huolenaihe suoran kehitysavun maailmassa, koska asiaa käsitellään erikseen GiveDirectlyn lahjoittajille suunnatuilla verkkosivuilla.

GiveDirectly lienee tyytyväinen työnsä tuloksiin, sillä järjestö jatkaa toimintaansa Keniassa ja on laajentamassa rahanjako-ohjelmaansa toiseenkin maahan.

Rahaa käteen -kehitysavussa onkin paljon hyviä puolia. Se on virtaviivaista, rahaa ei kulu byrokratiaan. Suoraan ihmisille annettava apu pienentää myös korruptio-ongelmia, kun välikäsien määrä on pieni. Myös perusajatus on uljas: luotetaan siihen, että köyhä tietää itse, mikä on paras tapa lievittää hänen köyhyyttään.

Mutta on mallissa heikkouksiakin.

Isoja hankkeita ei toteuteta jakamalla pieniä summia tavallisille ihmisille, esimerkiksi Dar es Salaamin sähköverkkoa tuskin saataisiin kuntoon jakamalla satasia kaupungin asukkaille. Siihen sopii paremmin perinteinen kehitysapumalli.

Jarmo Raivio

Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimituspäällikkö.

Keskustelu

Heikkouksia:

1) Kateisapua ei voi kohdentaa. Siis donorihallitus ei voi asettaa ehdoksi, etta tavarat ja palvelut on hankittava (ylihinnoiteltuna) donor-maasta.

2) Dar es Salaam: EUR 25 million on taatusti kohdistettu Suomalaisille toimittajille. Tata projektia ei tarvittaisi, jos Dar es Salaamisssa olisi sahkolaitos, joka pystyisi keraamaan kulutusmaksut kuluttajilta, eika Pojat pistaisi niita omiin taskuihinsa. Tallainen ulkopuolelta niskaan kaadettu, donorihallitusta hyodyttava kehitysapu on lyhytaikaista, jos projektia nyt ollenkaan saadaan toteutetuksi muuten kun raporttitasolla donori-hallitukselle.

3) Jos Dar es Salaamin koyhat saisivat satasia, he jopa saattaisivat maksaa sahkolaskunsa, jos tietaisivat, etta rahat menisivat sahkon tuotantoon ja jakeluun, eika Poikien taskuihin. Ja siina ei Suomen 25 millionan projekti auta.

4) Maailman kehitysapubusines pyorittaa siina US$200 billion/vuosi liiketoimintaa. Jos siis rahat jaettaisiin koyhille, koyhyys kylla poistusi, mutta samassa poistusi Suomen kokoisen maan maara kallispalkkaisia tyopaikkoja kehitysapubusineksessa, ensimmaisen luokan lentolippuineen ja viiden tahden hotelleineen.

5) Koyhia on myos kehittyneissa maissa. Esimerkiksi USA:n FED painaa kuukausittain noin USD85billion/kk uutta rahaa, ja ostaa pankeilta arvopapereita, joita kukaan ei halua, ja joiden todellinen arvo siis on romahtanut. Talla kehitysavulla pidetaan pankkien omistajien arvo-erat kurantissa nousussa, samoin kuin ylemman keskiluokan asuntojen ja muiden omaisuus-erien arvot. Ja koyhat maksavat. Jos rahat jaettaisi suoraan kateisapuna tyottomille, he saisivat USD7000/kk.

Eräs suuri filosofi on todennut, että olisi luonnonlakien vastaista jos köyhät ja tyhmät saisivat pitää rahansa. Vaikka näin on, niin rahan antaminen vaikkapa arpomalla johtaa parempaan tulokseen kuin antaminen korruptoituneelle möhköfanttiselle byrokraattikoneistolle. Tietenkin voi asettaa joitakin ehtoja, mutta uudet ajatukset olkoot tervtulleita, jotta ilmaisen rahan turmiolliselta passivoivalta vaikutukselta voidaan välttyä.

Onpas melkoiset kehitysapurahat MacroPopilla, 200 biljoonaa eli 200000 miljardia vuodessa tekee 7 miljardin ihmiskunnalle 28600 USD/päänuppi kehitysapua. Mistähän moiset rahat revitään, kun koko maailman kansantuote ei taida moiseen riittää?

Vastaavasti sitten MacroPopin mukaan FED painaa yli 12000 USD lisää rahaa jokaista maailman ihmistä kohden kuukaudessa. Minäkin haluaisin osani noista mammonoista.

JR: ”Isoja hankkeita ei toteuteta jakamalla pieniä summia tavallisille ihmisille, esimerkiksi Dar es Salaamin sähköverkkoa tuskin saataisiin kuntoon jakamalla satasia kaupungin asukkaille. Siihen sopii paremmin perinteinen kehitysapumalli.”

Ei, vaan se, että kyseinen maa kykenisi huolehtimaan sähköntuotannosta ilman kenenkään apua, mikä varmasti olisi tarkoituksenmukaisinta kaikkien kohdalla.

Miksi Tansania tarvitsee apua sähköntuotantoonsa vieläkin, kymmenien vuosien kehitysapuprojektien jälkeen? Eikö tuo juuri osoita kehitysavun hedelmättömyyttä? Edes maan keskeiset osat eivät tuota sähköä kansalaisilleen ilman länsimaiden apua! Verratkaapa tuohon etelä-Koreaan, joka nousi mutatasolta 50:ssä vuodessa meikäläiseen elintasoon.

Jotain mätää Tansaniassa, Keniassa kuten muissakin kehitysapukohteissa, kun eivät avulla kehity. Olisiko ongelmana yhteiskuntien kehittymättömyys, vallanpitäjien välistäveto ja tiettyjen ryhmien suosiminen, korruptio ja yleinen muiden rahojen tuhlaus syynä siihen, ettei mitään oikeasti saada aikaan?

Ehkä Afrikka ei tarvitsisi apua, ainoastaan parempia mahdollisuuksia hyötyä vientituotteistaan. Heillä on paljon tuotettavaa rikkaisiin maihin, kansainvälisen järjestelmän ongelma on, jos verotulot eivät näihin maihin jää. Hölmöä tosin on myös se, jos Afrikan maat eivät itse kykene luomaan sisämarkkinoita esim. ruokatuotteille. Afrikassa tuotetaan ruokaa aivan tarpeeksi mantereelle, mutta silti tietyillä alueilla nähdään nälkää, absurdi tilanne.

Toimivampaa taloutta Afrikka siis tarvitsee, ei apua. Länsimaat voisivat Afrikkaa paremmin auttaa helpottamalla kaupan sääntöjä Afrikan maiden kohdalla, aneapu on pelkkää hyväntekeväisyyttä.

Onpas ”saakelinmoinen” oivallus, sadasta saajasta muutama ”ahnein”haluaa panna rahan poikimaan, perustaa firman ja alkaa työllistää muita.

Syntyy elintasopyramidi mutta sellaisiahan ne elintasomaissakin ovat.Parempi sekin kuin totaalinen köyhyys.

”Älyn väylät” ovat apposen avoimina kun ei ole ketään päsmäröimässä. Oivalluksia tulee kelle tulee mutta parhaiten niitä tulee kun on rajaton ajattelun vapaus (aivokoppa voi herkutella yötä päivää!).

Opiskelijanuorten kekseliäisyyttä…huh. Tapu tapu…

Näitä luetaan juuri nyt