Valoa pimeydessä - rahoituskriisissä piilee suuria mahdollisuuksia
Synkistelijät ovat kaapanneet yliotteen maailman arvopaperimarkkinoista. Markkinavoimat ovat nyt sitä mieltä, että Euroopalla ja Yhdysvalloilla on edessään ainakin seitsemän laihaa vuotta.
Mikään turvallisena pidetty sijoituskohde ei tuota. Siihen, mikä tuottaa, ei uskalla koskea. Näin on varsinkin valtioiden joukkovelkakirjamarkkinoilla.
Jos joku esimerkiksi uskaltaisi tarttua Kreikan valtion vuoden lainaan, hänet olisi alkuviikosta palkittu yli 50 prosentin tuotolla.
Markkinat eli suuret institutionaaliset sijoittajat, kuten sijoitus- ja eläkerahastot, ovat vahvasti sitä mieltä, etteivät EU:n poliitikot saa päätettyä tai eivät halua päättää Kreikan lisätuesta. Markkinat eivät näytä uskovan, että edes Euroopan Keskuspankki pelastaisi Kreikan.
Kun mihinkään muuhun ei voi luottaa, sijoittajat ryntäävät Saksan velkakirjojen kimppuun. Tästä turvallisuushakuisuudesta Suomikin saa osansa.
Kun turvallisten valtionlainojen tuotto ei riitä, sijoittajat katsovat kehittyviin maihin ja etsivät kuumeisesti yrityksistä parhaita.
Yritykseltä vaaditaan nyt vahvaa tasetta, voimaa raivata itselleen tilaa hiipuvilla markkinoilla ja niin hyvät tuotteet, ettei niitä tarvitse panna polkumyyntiin. Myös vahva kassavirta ja osingonmaksukyky ovat nyt poikkeuksellisen korkeassa arvossa.
Parhaatkin yritykset saattavat tuottaa pettymyksen, jos synkimmät oletukset Euroopan ja Yhdysvaltain tulevaisuudesta toteutuvat. Tulevia osinkotuottoja ennustavilla futuurimarkkinoilla käydään kauppaa jopa siinä uskossa, että Eurooppa joutuu kahdeksaksi vuodeksi laskevan bruttokansantuotteen kierteeseen.
Oma maa mansikka
Niin syvälle Eurooppa tuskin sentään vaipuu, ja Suomessa on monta vahvaa vientiyritystä, jotka tekevät tällä hetkellä kovaa tulosta ja joilla on vahvat puskurit kohdata koviakin iskuja.
Kauppalehden yritystutkimusyksikön Balance Consultingin laskelmien mukaan pörssiyhtiöiden omavaraisuus on keskimäärin erinomainen. Niillä on myös omiin pääomiin suhteutettuna poikkeuksellisen vähän velkaa. Pienet ja keskisuuret perheyrityksetkin ovat huomattavasti valmiimpia kohtaamaan taantuman ja laman kuin 1990-luvun alkupuolella.
Helsingin pörssi kuuluu niihin reuna-alueisiin, joista New Yorkin tai Lontoon näkökulmasta rahoitusmaailmaa seuraavat sijoittajat ja omaisuudenhoitajat vetäytyvät tiukan paikan tullen ensimmäisinä pois. Tämä on yksi keskeinen syy siihen, että pörssilasku iskee Helsingissä rajummin kuin maailman suurissa finanssikeskuksissa.
Ulkomaalaisten maastapako antaa suomalaisille, Helsingin pörssiyhtiöt hyvin tunteville sijoittajille tilaisuuden ostaa halvalla ja myydä takaisin kalliilla, kun nousukausi taas alkaa. Sitä tilaisuutta odotellessa esimerkiksi Koneen, Wärtsilän ja UPM:n kaltaiset teollisuusyhtiöt antavat pörssikurssiin suhteutettuna poikkeuksellisen hyvän osinkotuoton. Energiayhtiö Fortum kuuluu tähän samaan joukkoon.
Kansainväliset sijoittajat karttavat eurooppalaisen pankkikriisin uhatessa kaikkia mahdollisia finanssikonserneja. Saksalaiset ja ranskalaiset pankit ovat menettäneet rajusti markkina-arvoaan, koska niiden pelätään menettävän pääomansa ja maksuvalmiutensa EU- ja euromaiden velkasaneerauksissa.
Tähän samaan hylkiöiden joukkoon ovat joutuneet myös Tukholmassa pääkonttoriaan pitävä Nordea ja sen suurin omistaja Sampo-konserni.
Jos Eurooppaan iskee todellinen finanssimarkkinat lamauttava järjestelmäkriisi, eivät Nordea ja Sampokaan ole siltä turvassa. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että ne pystyvät käyttämään hyväkseen rahoitusmarkkinoiden epävarmuuden. Nordea ja Sampo ovat luultavasti ostajan laidalla niissä pöydissä, joissa Euroopan pankkirakenteita runnotaan uuteen järjestykseen.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.