Väärä hallitus erotettiin Destiasta

Destian hallitus sai potkut entisen toimitusjohtajan ja edellisen hallituksen syntien tähden. Ratkaisu on kerta kaikkiaan väärä.

Pari päivää sitten kerrottiin, että valtion tienrakentajayhtiö Destian hallitus oli eronnut. Näin sanottiin, mutta tietysti jokainen asioita ymmärtävä käsitti, että tosiasiassa Metson talousjohtajan Eeva-Liisa Virkkusen johtama hallitus oli – erotettu.

Omistajalla on tietysti täysi oikeus erottaa vaikkapa koko henkilökunta, jos luottamus on mennyt. Silti tekee mieli kysyä omistajapolitiikan vastuuministeri Jyri Häkämieheltä (kok), miksi valtio-omistajan kärsivällisyys petti juuri nyt?

Destiassa on tehty erityistarkastus, mutta sen tuloksena syntynyt raportti on julkistettu vain osittain eikä poliisin esitutkintakaan ole vielä julkinen. Raportissa kritisoidaan erityisesti ex-toimitusjohtaja Jukka Laaksovirtaa, hänet valinnutta Destian vanhaa hallitusta, jonka puheenjohtajana toimi Patrian entinen toimitusjohtaja Jorma Wiitakorpi, sekä yhtiön tilintarkastajia.

Raportti antoi pyyhkeitä valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä myös Virkkusen hallitukselle.

Hyvä on. Totta kai hallituksen pitää valvoa toimivaa johtoa. Mutta entä jos toimitusjohtaja sumuttaa hallitusta ja salaa järjestelmällisesti osan toiminnastaan? Hallitus tietysti luottaa toimitusjohtajaan, kunnes se saa tietoa, jonka perusteella luottamus vaihtuu epäluottamukseen. Tietyissä tilanteissa sellaista tietoa voi saada vain rikostutkinnan keinoin.

Potkujen ajoitus hätiköity

Ja jos Virkkusen hallitus todella oli laiminlyönyt kontrollitehtävänsä, se olisi voitu erottaa myöhemminkin, kun kaikki epäselvyydet lopulta tulevat esiin. Se olisi ollut reilua myös sikäli, että ulkopuolisetkin olisivat voineet arvioida Destian hallituksen tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Nyt näyttää siltä, että Häkämies erotti väärän hallituksen. Laaksovirran valinta oli koko tapahtumaketjun ensimmäinen vikatikki, ja siihen oli syypää juuri Wiitakorven hallitus. Häntä ei tietenkään enää voi erottaa, hän sai lähteä Destian hallituksesta jo aikaisemmin muista syistä.

Entä se tosiseikka, että Virkkunen toimi jo Wiitakorven aikana hallituksen varapuheenjohtajana? Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan välillä on kuitenkin selvä hierarkkinen ero kaikissa organisaatioissa. Raportin mukaan on myös jäänyt epäselväksi, miten Wiitakorpi tiedotti muulle hallitukselle, että hän oli jonkinasteinen kaveri Laaksovirran kanssa.

Wiitakorpi johti hallitusta myös kesällä 2008, kun hallitus käsitteli nimetöntä – myöhemmin aiheelliseksi osoittautunutta – ilmiantoa Laaksovirtaa vastaan, ja juuri hän johti puhetta, kun hallitus hyväksyi silloin Laaksovirran selittelyt.

Erotetun hallituksen puolesta voidaan sanoa myös se, että se ryhtyi heti radikaaleihin toimenpiteisiin sotkujen selvittämiseksi Ylen paljastettua toukokuun lopulla 2009 Laaksovirran puuhat. (Erityistarkastusraportin mukaan Laaksovirta muun muassa solmi sopimuksia, jotka ”ovat olleet yhtiön edun vastaisia”.)

Sama hallitus pisti Laaksovirran heti pihalle ja rekrytoi nopeasti uuden toimitusjohtajan Hannu Leinosen. Sama hallitus myös aloitti ripeästi jupakan jälkipyykin: tilintarkastajat vaihdettiin, sisäisiä tarkastajia palkattiin, yrityksessä käynnistettiin koko henkilöstön kattava koulutusohjelma korruptioriskien välttämiseksi ja niin edelleen.

Työ jää pahasti kesken

Hallituksen potkujen ajoitusta voi kritisoida myös siksi, että sen työ jää nyt pahasti kesken. Destiassa on aloitettu suuri urakka hyvän hallinnon istuttamiseksi yritykseen ja sen kannattavuuden kohentamiseksi.

Nyt Destiassa on virkamieshallitus. Virkamiehet ovat yleensä kelpo ihmisiä, mutta hallitusammattilaisia he eivät ole. Kuka nyt sparraa ammattitaitoisesti toimitusjohtaja Leinosta?

Tapauksen merkitys ei rajoitu vain Destiaan. Kuinka maan hallitus kuvittelee saavansa päteviä ja yrityksissä kokemusta hankkineita ihmisiä valtionyhtiöiden hallituksiin, jos he voivat joutua koska tahansa politiikan pelinappuloiksi?