Suomen Kuvalehden taloustoimittajat kommentoivat rahan liikkeitä.

Työeläkejärjestelmän kritiikki – ei pelkkää huru-ukkojen horinaa

Markku Hurmeranta
Blogit Nurkanvaltaaja 23.5.2011 06:30

SKSosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston entinen ylijohtaja Tarmo Pukkila kirjoitti taannoin Helsingin Sanomiin (15.3.) mielipidekirjoituksen, jossa hän totesi Suomen työeläkejärjestelmän olevan ”ainakin ratkaisutoiminnan osalta ristiriidassa perustuslain kanssa”.

Kimmokkeen kirjoitukselleen Pukkila oli saanut perustuslakivaliokunnan helmikuussa tekemästä päätöksestä, joka koski yksityisten pysäköinninvalvojien toimintaedellytyksiä.

Tuolloin kiisteltiin kiivaasti siitä, onko yksityisillä parkkipirkoilla oikeus kirjoittaa väärinpysäköinnistä maksumääräyksiä. Perustuslakivaliokunta ei katsonut voivansa tämänsuuntaista lakiesitystä puoltaa, koska perustuslain 124 §:n mukaan yksityisille tahoille ei voida uskoa merkittävää julkisen vallan käyttöä.

Maan tavan mukaan Pukkilan sohaisu vaiettiin kuoliaaksi. Suomen johtaviin perustuslakiasiantuntijoihin kuuluva professori Kaarlo Tuori Helsingin yliopistosta toteaa kuitenkin, että ”Pukkila puhuu asiaa”.

Tuori oli samoilla linjoilla antaessaan häneltä pyydetyn lausunnon vuonna 2005, jolloin ”esitystä työntekijän eläkelaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi” käsiteltiin perustuslakivaliokunnassa. Lausunnossaan hän muun muassa kirjoitti, että ”työeläkelaissa tarkoitettuja eläkelaitoksia koskevaa sääntelyä on arvioitava perustuslain 124 §:n asettamien vaatimusten kannalta”.

Kritiikki kovenee

Työeläkejärjestelmästä käydylle keskustelulle on vuosien saatossa ollut tyypillistä se, että järjestelmään kohdistettu vähäinenkin kritiikki on leimattu välittömästi huru-ukkojen horinaksi. Järjestökonsensuksella synnytetystä työeläkejärjestelmästä ovat saaneet keskustella vain valmiiksi uskossa olevat.

Viime aikoina tilanne on oleellisesti muuttunut. Eipä ole esimerkiksi Etlan toimitusjohtaja Sixten Korkmania leimattu huru-ukoksi, vaikka hän onkin kovin sanoin ruotinut työeläkejärjestelmän päätöksenteon toimimattomuutta.

Etlan julkaisemassa kirjassa Eläkevalta Suomessa Korkman kirjoittaa muun muassa, että ”työeläkejärjestelmästä päättämistä ei voi enää jättää vain järjestöjen varaan”.

Artikkelissaan Korkman menee jopa niin pitkälle, että ”demokratian vallankäytön pitäisi ulottua koskemaan myös työeläkejärjestelmää”. Toisin sanoen, että työeläkeasioidenkin valmistelu tapahtuisi normaalin lainvalmistelutyön puitteissa eikä enää missään ulkoparlamentaarisessa ryhmässä, joka on perinteisesti kantanut vetäjänsä nimeä. Aikaisemmin puhuttiin Puron porukasta ja nyt Rantalan remmistä.

Korkmanin esiintyminen on ollut vielä maltillista, jos sitä vertaa Ben Zyskowiczin (kok) esittämään vaatimukseen eläkejohtajien palkkojen leikkaamisesta. Zyskowicz sai vahvaa taustatukea ajatukselleen ex-valtiovarainministeri Iiro Viinaselta (kok), joka Kauppalehden haastattelussa (4.5.) totesi eläkeyhtiöiden johdon palkitsemisen ryöstäytyneen käsistä.

Viinasen mielestä olisi myös korkea aika laittaa suurimmat eläkeyhtiöt yhteen, koska alalla ei ole aitoa kilpailua.

Eläkejohtajien palkoista ja bonuksista käytävä keskustelu ei taida kuitenkaan kuulua aivan eläkejärjestelmää kohtaan osoitetun kritiikin kovimpaan ytimeen, sillä moni paljon suurempi asiakokonaisuus odottaa ratkaisuaan. Palkitsemiskeskustelu kuvastaa kuitenkin hyvin sitä arvomaailmassa tapahtunutta muutosta, jonka seurauksena yritykset ja yritysjohto joutuvat entistä enemmän kantamaan myös kokonaisvaltaista yhteiskuntavastuuta tekemisistään.

Kuvitus Janne Tervamäki.

Markku Hurmeranta

Keskustelu

Surullista, miten ministeriössä pitkän uran tehnyt Pukkila herää vasta jälkijunassa arvostelemaan aiemmin itse johtamansa viraston tuotoksia. Jälkiviisaus lienee ihmisolennoille tyypillinen piirre, mutta kun se koskee alaa jossa itse on ylintä valtaa ollut käyttämässä, menee jo tyhmyyden puolelle? Kaiken lisäksi kommentit lähinnä osoitus perspektiivi- tai asenneongelmasta, joka vielä enemmän huolestuttavaa näin jälkikäteenkin arvioituna.

Meillä hyvä työeläkejärjestelmä, joka viisaasti vastuullisesti hoidettuna tulee turvaamaan tulevienkin sukupolvien työhön perustuvat eläkkeet. Ei ihan pieni juttu ikääntyneen väestön toimentulon kannalta, ei nyt eikä tulevaisuudessa. Kaikki keskustelu sinänsä alalle hyväksi, näin muistetaan paremmin kertoa linjausten perusteista, joka vuosien varrella unohtunut – työeläkkeistä tullut itsestäänselvyys eikä näin alaa yleisti osata arvioida eikä arvostella kokonaisuus huomioiden riittävillä tiedoilla. Tässä työeläkealalla on paljon tehtävää, samoin alan johtamisen uskottavuuden turvaamisessa.

Toivotaan, että ministeriön nykyiset viranhaltijat nyt saavat työrauhan työn alla oleville tärkeille kehittämiskohteille. Näitä projekteja on käynnissä useita, jotka osaltaan turvaavat alan uskottavuutta, läpinäkyvyttä, varojen käyttöä. Kun nyt toimii kun siihen on mahdollisuus, ei sitten toivottavasti tarvitse myöhemmin viisastella.

Nykyisen järjestelmän ilmeisin epäkohta koskee työkyvyttömyyseläkkeitä. Oikeus vanhuuseläkkeeseenhän perustuu yksiselitteisesti saavutettuun ikään, mutta työkyvyttömyyseläkkeen maksuperusteena on todettu työkyvyttömyys. Tämän toteamiseen ei kuitenkaan riitä hoitavan lääkärin arvio, vaan ratkaiseva sananvalta on vakuutuslääkärillä, joka tekee ratkaisunsa asiakirjojen perusteella, yleensä potilasta näkemättä. Aivan liian usein on vakuutuslääkärin ratkaisu täysin toisenlainen kuin hoitavan lääkärin. Erityisen arveluttavaa on se, että vakuutuslääkäri saa palkkansa eläkettä maksavalta eläkelaitokselta, jonka liiketaloudellinen etu edellyttää maksettavien eläkkeiden määrän pitämistä mahdollisimman pienenä. Eläkkeensaajan oikeusturvan toteuttamiseksi olisi eläkkeen myöntämispäätös tehtävä maksavan organisaation ulkopuolella, jolloin ratkaisujen oikeudenmukaisuus olisi huomattavasti uskottavampi kuin nykyjärjestelmässä. Joka tapauksessa tulisi aina silloin kun hoitavan lääkärin päätösehdotusta ei katsota voitavan sellaisenaan hyväksyä, saatava toisen lääkärin potilaan perusteelliseen kliiniseen tutkimukseen perustuva lausunto.

Nimimerkille faktat faktoina ja muillekin lukijoille:

Olen ilahtunut siitä, että nimimerkki ”faktat faktoina” on näköjään samaa mieltä kanssani näkemyksistä, joita esitin maaliskuisessa Helsingin Sanomien kirjoituksessani. Nimimerkki ei nimittäin ole eri mieltä kanssani siitä, että työeläkejärjestelmä on ristiriidassa perustuslain kanssa ainakin ratkaisutoiminnan osalta. Nimimerkki ei myöskään torju väitettäni, että nykyinen hajautettu työeläkejärjestelmä ja yleisemminkin yksityisten vakuutuslaitosten hoitama lakisääteinen sosiaalivakuutusjärjestelmä ei turvaa vakuutettujen tasapuolista kohtelua.

Nimimerkki moittii minua näköjään ainoastaan siitä, että etten jo aikaisemmin ole puuttunut siihen, että työeläkejärjestelmä on perustuslain vastaisessa tilassa. Nimimerkille tämä näkyy olleen selvää jo paljon aikaisemmin mikä ei ole mikään ihme. Perustuslain vastaisuus on sinänsä päivän selvää tarkasteltaessa työeläkejärjestelmää perustuslain 124 pykälän vaatimusten kanssa, mutta vasta eduskunnan perustuslakivaliokunnan helmikuinen päätös tarjosi pykälän tulkintaan ns. kättä pidempää.

Työeläkejärjestelmä on kansalaisia varten eikä päinvastoin. Nimimerkin mukaan meillä on hyvä työeläkejärjestelmä, joka viisaasti vastuullisesti hoidettuna tulee turvaamaan tulevienkin sukupolvien työhön perustuvat eläkkeet. Minä kysyn, että miten järjestelmä takaa hajautussa järjestelmässä vakuutettujen tasapuolisen kohtelun. Nimimerkki, tai joku muu työeläkejärjestelmän edustaja voisi osoittaa että tasapuolisuus toteutuu. Minä väitin Helsinin Sanomissa julkaistussa kirjoituksessani, että hajautetussa järjestelmässä vakuutettujen tasapuolinen kohtelu ei toteudu. On syytä todeta, että lakisääteisestä tapaturmavakuutuksesta huolehtivat vahinkovakuutusyhtiöt ovat voittoa tavoittelevia laitoksia.

Nimimerkki on näemmä huolestunut sosiaali- ja terveysministeriön virkamiesten työrauhasta. Minä olen paljon enemmän huolestunut kansalaisten oikeusturvan toteutumisesta ratkaisutoimintaa koskevissa päätöksissä.

Jaa-a, toivottavasti virkamiehet eivät yleisesti ottaen tee noin perusteettomia päätelmiä kun nyt Tarmo Pukkila teit kirjoituksestani. Turha jatkaa vääntöä joka ei johda mihinkään.

Tiedoksi vain, että yhdestä asiasta olen samaa mieltä: työeläkejärjestelmä on kansalaisia varten. Ja kansalaisia edustavien päättävien tahojen vastuullisuus – jossa oman aseman pönkittäminen ei mene kansalaisten edun edelle, sekä erityisesti johtavien virkamiesten vastuullinen valmistelu päätöksenteon pohjaksi on kansalaisten oikeusturvan toteutumisessa luonnollisesti ihan avainasemassa.

Yhdyn pitkälle >ysahama

Nimimerkki ”faktat faktoina” näköjään kuuluu siihen porukkaan, joka haluaa vaihtaa pelisääntöjä kesken pelin. Hän aloitti Markku Hurmarannan kirjoituksen kommentoinnin heittämällä lokaa niskaani. Kun en halua nielaista nimimerkin esittämää soopaa sellaisenaan, vaan esitin pari kysymystä vakuutettujen tasapuolisesti kohtelusta vakuutuslaitoksissa, nimimerkin mukaan on turha jatkaa vääntöä, joka ei johda miminkään. Hänen vääntönsä johti siihen, että nimimerkille oli aivan pakko vastata.

Ensimmäisessä kommentissaan nimimerkki toivoi, että ministeriön nykyiset viranhaltijat nyt saavat työrauhan työn alla oleville tärkeille kehittämiskohteille. Totean, että ministeriökin on kansalaisia varten! Nimimerkin näkemykset merkitsevät suomeksi sanottuina vain sitä, että työeläkejärjestelmä haluaa vaieta kuoliaaksi järjestelmää koskevan kritiikin. Hänen mukaansa pitää olla hiljaa, että ei häirittäisi ministeriön rauhaa.

Odotan suurella mielennkiinnolla sitä, että nimimerkki tai jotkut muut työeläkejärjestelmän edustajat hyökkäävät kirjoituksessa mainittujen professori Kaarlo Tuorin, Etlan toimitusjahtaja Sixten Korkmanin, eduskunnan puhemiehen Ben Zyskowiczin tai entisen valtiovarainministerin Iiro Viinasen kimppuun. Nämä kun näköjään ovat julkisuudessakin olleet samaa mieltä kanssani. Hyökkäysten kohde voisi olla tietenkin myös myös toimittaja Markku Hurmeranta.

Työeläkejärjestelmän edustajat ovat näemmä tottuneet siihen, että maan hallitusta ja eduskuntaa ei tarvitse työeläkeasioissa juurikaan noteerata. Konkreettisen esimerkin tästä tarjoaa vuosi 2008, jolloin poikkeuslailla työeläkelaitokset pelastetttiin katastrofilta. Poikkeuslain piti olla voimassa vuoden 2010 loppuun, mutta poikkeuslain voimassaoloa on jatkettu.

Poikkeuslain säätämisen yhteydessä ja sen jälkeen sekä maan hallitus että eduskunta olivat sitä mieltä, että työeläkelaitosten olisi syytä pidättäytyä asiakashyvityksistä niin kauan kun poikkeuslaki on voimassa. Mitä tekivätkään työeläkelaitokset tässä tilanteessa? Ne eivät korvaansa lotkauttaneet hallituksen ja eduskunnan mielipiteille asiakahyvityksistä tuossa tilanteessa. Jos työeläkejärjestelmä ei piittaa maan hallituksen tai eduskunnan mielipiteestä, miksi sen pitäisi olla vähäisimmässäkään määrin huolestunut yksittäisen kansanedustujan näkemyksistä, olivatpa ne esitetty miten arvovaltaisella foorumilla tahansa?

Tämä keskustelu loppuu minun osaltani tähän. Lupaan, että kommentoin kaikkien mainitsemiesi henkilöiden kirjoituksia silloin kun oikeasti alkavat olla samaa mieltä kanssasi. Nyt ymmärtääkseni tulkitset kirjoituksia kuten haluat. Kuten minuakin: ”Hänen mukaansa pitää olla hiljaa, että ei häirittäisi ministeriön rauhaa.”

Huomaat mitä tarkoitan jos oikeasti luet mitä kirjoitin:
”Kaikki keskustelu sinänsä alalle hyväksi, näin muistetaan paremmin kertoa linjausten perusteista, joka vuosien varrella unohtunut – työeläkkeistä tullut itsestäänselvyys eikä näin alaa yleisti osata arvioida eikä arvostella kokonaisuus huomioiden riittävillä tiedoilla.”

Olen edelleenkin sitä mieltä mitä kirjoitin, en sitä mitä mitä väität.

Hyvää kesää!

Näitä luetaan juuri nyt